Maalla Loppuhuipennus matkalla rajavartijaksi

Paljon on vettä ehtinyt virrata Vuoksessa edellisestä kirjoituksesta. Tuolloin odoteltiin edessä siintävää kesälomaa, mistä tulikin omalta kohdaltani hieman erilainen. Ikävän loukkaantumisen seurauksena heinäkuun lomailut kuluivat sohvalla kipsatun jalan kanssa ja paluu koulun penkille elokuussa oli köpöttelyä kyynärsauvoilla. Onnekseni toipuminen oli jokseenkin hyvää ja pystyin jatkamaan opiskelua, vaikka ihan kaikkiin koitoksiin en pystynytkään osallistumaan.

Koulun loppupuolisko on painottunut ryhmänä ja partiona toimimiseen eri tilanteissa. Vaikka alkuvuoden opit ja opettajien luomat tilannekuvaukset ovat olleet hyvin muistissa, on aina jostain löytynyt vielä uusia tehtäviä, joissa on saattanut mennä sormi suuhun ja tulla totaalisia epäonnistumisia. Onneksi näistäkin on opittu ja oltu seuraavassa harjoituksessa entistä parempia. Partiokoossa toteutetuissa harjoituksissa on harjoiteltavan asian lisäksi joutunut opettelemaan myös ihmissuhdetaitoja, kun partion kokoonpanot ovat vaihdelleet ja toimintaa on hiottu sujuvammaksi. Alkuvuodesta harjoiteltiin yksilötaitoja ja itsensä kanssa useimmiten pärjäsi. Nyt on saattanut joutua partioon, jossa ei välttämättä olekaan niitä tutuimpia kavereita ympärillä, mikä vaatii miettimään kommunikointia ja asioiden pähkäilyä ennalta, jos et tiedä, miten toinen toimii. Tämä on mielestäni vain positiivinen ja kasvattava asia, koska lähtökohtaisesti kaikki tulevat työkaverit ovat itselle vieraita ja kaikkien kanssa tulisi kyetä työskentelemään.

Ensiaputaitojen harjoittelua

Itseäni harmittaa ehkä eniten jääminen pois jo legendaksi muodostuneelta Jukajärven marssilta. Kyseinen reilu 40 kilometrin marssi kuuluu rajavartijan peruskurssin opintoihin ja matka tulee taittaa n. 10 kilon kantamus ja rynnäkkökivääri mukanaan. Tänä vuonna oli Jukajärven 70v. juhlamarssi, mikä teki siitä tavallista hienomman spektaakkelin. Kovimmat kurssilaiset taittoivat matkan kahtena päivänä peräkkäin, mutta kaikille tuo kokemus jäi varmasti loppuelämäksi mieleen ja ketkä eivät olleet aikaisemmin kyseistä marssia suorittaneet, varmasti myös ylittivät itsensä.

Tunnelmia Jukajärven marssilta.

Yksi tähänastisten opintojen huipennuksista oli rajaturvallisuusharjoituksen ensimmäinen viikko, missä toimittiin rajapartiossa ja rajatarkastajan roolissa koko päivän ajan. Puolet harjoitusosastosta toimi maalimiehinä ja puolet virkamiehinä. Vaikka työtehtävien monipuolisuus viehättää työssä, niin toivon, ettei työuralla tarvitsisi painia yhtä monta kertaa rikollisjengiläisten kanssa työvuoron aikana. Päivinä, jolloin toimittiin rajapartiossa harjoitusrajalla tilanne alkoi aina normaaleista päivittäistoiminnan tehtävistä kuten marjastajien jututtamisesta rajavyöhykkeen läheisyydessä ja lopuksi tilanteen kiristyessä eristettiin kulissitalo, jonne aseistautuneita henkilöitä oli pesiytynyt. Harjoitusviikon lopulla perehdyttiin joukkojenhallinnan alkeisiin, mikä piti sisällään mukavaa fyysistä jumppailua ja ryhmäytymistä, kun esimerkiksi partioiksi jaetut osastot kanniskelivat yhtä partion jäsentä vuorollaan pitkin Immolan kangasta.

Opintoihin on syksyllä kuulunut rajaturvallisuusharjoituksia ja joukkojenhallinnan alkeita.

Seuraava horisontissa häämöttävä virstanpylväs on joulukuun valmistujaisjuhla, jota ennen on vielä pidempi työharjoittelu tulevassa työyksikössä maarajan rajavartiostoissa tai merivartiostoissa Suomenlahdella ja Länsi-Suomessa, sekä loppukokeet vuoden aikana opituista asioista. Valmiita toki ei olla vielä tuolloinkaan, koska koko aika löytyy uusia opittavia asioita.

Kirjoittaja on Rajavartijan peruskurssi 30:n opiskelija

 

Lue lisää

Juttusarjan aiemmat osat:

Ensiaskeleita matkalla rajavartijaksi | Rajamedia

Puolivälissä matkaa rajavartijaksi | Rajamedia

Lue myös Suvi Kukkasen kokemuksia merivartijaksi opiskelusta:

"Ei ole yhtä ihmistyyppiä, joka kykenee tähän ammattiin" | Rajamedia