Hyppää sisältöön

Maalla Puolivälissä matkaa rajavartijaksi

Tietokonetta käynnistellessä piti varmistaa, milloin oli edellisen kerran kirjoitellut rajavartijaoppilaan arjesta. Viimeiset pari kuukautta on tuntunut, että opetuksessa on menty kiihtyvällä vauhdilla eteenpäin ja aika-avaruus on muuttanut muotoaan, kirjoittaa rajavartijan peruskurssin opiskelija puolivälissä kurssia.
4.7.2022 14.26
Kaksi ihmistä tarkastelee passeja suurennuslasilla.

Viimeksi tarinoin perusteiden opettamisesta, joskus pitkiltä tuntuvista oppitunneista, uudenlaisesta kouluympäristöstä ja ryhmäytymisestä. Näissä kaikissa asioissa on menty reippaasti eteenpäin. Talo ja sen tavat ovat tulleet kaikille tutuiksi ja kaikki näyttää omaan silmääni ainakin kotiutuneen kankaalle mainiosti.

Kevään ja alkukesän aikana on harjaannuttu voimankäytössä, rajojen valvonnassa, operatiivisessa ajossa, asiakirjatutkinnassa, sotilaallisessa maanpuolustuksessa ja monessa muussa. Esimerkiksi on ollut mielenkiintoista huomata oma reaktio erilaisiin harjoitteisiin. Kun luulet osaavasi jonkun asian, niin yllätyksiä on luvassa. Soveltavassa harjoitteessa uutta syötettä tulee liukuhihnalta ja opettajat haastavat oppilasta, kun tilanne onkin täysin erilainen ja uusi kuin mitä oli harjoiteltu. Jos pysäytetyn ajoneuvon kuljettaja karkaakin juoksujalkaa viidakkoon, kuinkas silloin toimitaan?

Henkilö pysäyttää auton, kuljettaja ojentaa kortin.

Asiakirjatutkinta on herättänyt itsessäni ristiriitaisia tunteita kevään kuluessa. Lähtökohtaisesti hieman tylsähkön kuuloinen aihe, joka vaatii aikaa, hermoja ja ehkä ylimääräisen kahvi- tai tuumaustauon. Lopulta on kuitenkin todella palkitsevaa, kun löydät asiakirjasta väärennökseen viittaavia tekijöitä pitkällisen tarkastelun jälkeen.

Usein saattaa unohtua Rajavartiolaitoksen rooli sotilaallisessa maanpuolustuksessa. Se on kuitenkin yksi Rajan tehtävistä muiden ohessa. Rajavartijan peruskurssin osalta tämä tarkoitti keväällä useamman viikon kestänyttä kokonaisuutta, jonka aikana pääsimme kouluttamaan toisillemme käytössä olevaa kalustoa perehtyen siihen itsekin, opimme tehtäviä ja taktiikkaa ja lopulta opintojakso huipentui maastoharjoitukseen, jossa ulosmitattiin vähän jokaista kurssilaista.

Kyseinen maastoharjoitus lienee suurimmalle osalle kurssilaisista ollut ikimuistoinen kokemus. ”Kun kasvatetaan rinkan painoa, lisätään kävelymatkaa ja vähennetään unen määrää, päästään mielenkiintoisiin tuloksiin. Siirryttäessä jalan paikasta toiseen ei reitinvalinnalla ollut juurikaan väliä, koska maasto ei missään suosinut kävelijää.”

Sotilas metsässä ja tähtää aseella.

Luonnollisena jatkumona harjoituksen päätyttyä huollot sun muut hoidettiin ripeästi, mutta täsmällisesti ja peruskurssi suuntasi Helsinkiin Puolustusvoimain lippujuhlanpäivän paraatiin.

Melko intensiiviseen kevääseen oli saatu sumputettua muutamalle illalle marssiharjoituksia. Lähtökohdat eivät siis olleet parhaat mahdolliset ja henkilökohtaisesti suhtauduin hieman skeptisesti koko paraatiin: ”Tointaako tuonne nyt edes lähteä...”. Lopputulos olikin sitten aivan päinvastainen.

Useampaan otteeseen maalikamerakuvia tarkasteltuani sanoisin kurssimme marssineen hyvinkin tahdissa ja muotokin oli melko hyvä. Ja tuskin tuo pääsee ihan heti unohtumaan. Vaikea oli seurata edellä menevän tahtia, kun kadunvarret pullistelivat ihmisiä. Hyvä, että käytiin!

Peruskurssin alkupuoliskon voi sanoa huipentuneen kahdeksan päivää kestäneeseen työharjoitteluun. Harjoittelussa oltiin puolet jollain Kaakkois-Suomen rajavartioston vartioasemista ja puolet rajanylityspaikoilla.

Harjoittelussa sai mainiota oppia oikeiden töiden tekemiseen ja siihen, kuinka esimerkiksi rajanylityspaikan arki pyörii. Oli myös hienoa huomata kokeneiden ihmisten innostuneisuus ja ammattitaito työtehtäviä kohtaan. Heinäkuun kurssi on kesälomalla lataamassa akkuja ja elokuussa koulu jatkuu taas muutaman pykälän haastavammilla kokonaisuuksilla.

 

Kirjoittaja on Rajavartijan peruskurssi 30:n opiskelija

 

Lue juttusarjan ensimmäinen osa:
Ensiaskeleita matkalla rajavartijaksi | Rajamedia