Maalla Työharjoittelussa Pohjois-Karjalan rajavartiostossa

Pohjois-Karjala tarjosikin meille paljon arvokasta kokemusta rajojen valvonnasta sekä rajanylityspaikalla toimimisesta, ehkä jopa enemmän kuin osasimme arvata. Pohjois-Karjalan luonto ihastutti ja työilmapiiri oli ihailtavaa.

Tuntui siltä kuin juuri edellisellä viikolla oltaisiin haettu virkavaatteet varastolta ja istuttu ensimmäisillä oppitunneilla koulun juhlasalissa. Mutta ei – olimme opinnoissa jo yli puolenvälin ja oli jo aika tehdä ihka oikeita juttuja ja vielä ihka oikeissa ympäristöissä. Ja vielä ihka oikeiden ihmisten parissa! Oppilaina sekä harjoittelijoina meillä ei tulisi vielä olemaan rajavartiomiehelle suotuja toimivaltuuksia, ja kaikki meidän tekeminen tulisi tapahtumaan virkaan nimitettyjen rajavartiomiehien valvovien silmien alla. Vastuu omasta itsestään ja siitä mitä tekee ei kuitenkaan koskaan poistunut työharjoittelun aikana.

Positiivisella ja ennakkoluulottomalla asenteella harjoitteluun

Edessä olisi taas muutoksia opiskeluarkeen: viikko-ohjelman sijasta seuraisimme seuraavaksi työvuorolistaa ja jo kodiksi muodostunut Immolan kangas saisi jäädä hetkeksi taaksemme, kun lähdimme ajamaan kuutostietä pohjoiseen. Jännitystä aiheutti etenkin käytännön järjestelyt: millaiset majoitusjärjestelyt tulisivat olemaan, miten aseman rajavartijat ottaisivat meidät vastaan, millaiset kuntoilumahdollisuudet siellä voisi olla... 

Pohdin myös, kuinka nopeasti opimme talon tavoille, ja miten paljon siellä sitten päästäisiin oikeasti tekemään töitä. Vaivasin päätäni myös miettimällä, muistanko varmasti kaiken, mitä on opetettu rajanylityspaikalla toimimisesta ja mitäköhän kaikkea siihen Valtioneuvoston periaatepäätökseen kuuluikaan venäläisten rajanylittäjien osalta. Päässäni mössöksi sekoittuvat ajatukset ja pohdinnat unohtuivat kuitenkin heti passitiskiin ja partioautoon istuessani. Ei tämä mitään rakettitiedettä ollutkaan.

Ajattelin alkujaankin, että positiivisella ja ennakkoluulottomalla asenteella pärjäisin harjoittelussa ja saisin niin myös mahdollisimman paljon harjoittelusta irti. Harjoitteluun lähtöä edeltävänä iltana kirjoitin näin; ”Uskon, että olen oppinut viimeisen puolen vuoden aikana tarpeeksi oppiakseni taas lisää. Omani ja muiden oppilaiden osaamisen taso on varmasti tarpeeksi hyvä sitä varten, että sitä voidaan jälleen hioa ja täydentää harjoittelussa lähemmäs sitä, mitä valmistuvalta, virkaan nimitettävältä rajavartijalta vaaditaan.”

Työharjoitteluun lähtemistä edeltävänä päivänä kävimme läpi hieman käytännön asioita ja ajankohtaiset matkustusrajoitteet. Seuraavana aamuna hyppäsimme autoihin keikkalaukut työvaatteita, kuntoilukamppeita ja muita siviilitavaroita täynnä. Pakkasimme siis viikon reissulle sen, mitä tarvitsimme, sillä harjoittelun aikana yöpyminen tapahtuisi parin tunnin moottorimarssin päässä Immolasta pohjoiseen Niiralan rajanylityspaikan läheisyydessä.

Puolet harjoittelusta tapahtui rajojen valvonnassa maastossa ja puolet rajatarkastustehtävissä rajanylityspaikalla.

Majoituspaikkamme Niiralassa osoittautui oikein hyväksi. Saimme sieltä käyttöömme muutamat rivitaloasunnot, joista löytyi kaikki normaaliin elämään tarvittavat perusvarustelut. Joissain asunnoissa oli lisäksi sauna. Pihalta löytyi grillikatos ja toisesta rivitalosta yllättävänkin hyvin varusteltu kuntosali, joille molemmille löytyi viikon aikana iltaisin käyttäjiä. Ehkä hieman ikää nähneet ja varmasti jo useita rajavartiomiehiä palvelleet asunnot toimivat hyvin peruskurssin tukikohtana. 

Työvuoromme oli jaettu kahtia niin, että puolet harjoittelusta tapahtui rajojen valvonnassa maastossa ja puolet rajatarkastustehtävissä rajanylityspaikalla. Rajojen valvonnassa jokainen päivä oli erilainen, ja työkaverit vaihtuivat joka partiossa. Minulle itselleni osui seuraavanlainen rytmi: partiointipäivä koiran kanssa, raja-aukon kunnostustyöpäivä ja partiointipäivä veneellä. Rajojen valvonnan jälkeen olin kolme työvuoroa rajanylityspaikalla Niiralassa, jossa tarkastimme matkustajia, asiakirjoja sekä ajoneuvoja.

Rajavartijan tulee hallita työssään varustevyöltä löytyvien välineiden lisäksi vaikka minkälaisia välineitä – ja kulkuneuvoja. Raja-aukon kunnostus- ja siistimistyöt olivat koululta tuttuja juttuja, sillä olimme juuri ennen harjoittelua tutustuneet koululla moottorisahan ja leikkureiden käyttöön. Kesähelteet tekivät työstä raskasta, mutta päivä meni nopeasti koko ajan töitä tehdessä. Rajatyöpartiossa, jossa itse olin raivattiin puuvartinen kasvusto pois suomen rajakaistalta sekä pestiin matkan varrella olleet rajapaalut. 

Koiranohjaajan matkassa

Koiran kanssa toimimisesta partiossa sekä veneellä kulkemisesta ei meille ”maapuolen” rajavartijoille oltu vielä hiiskuttu kurssilla mitään, ja se oli ehkä ihan hyvä.  Mielestäni partiossa toimimiseen, veneellä tai jalan sekä koiran kanssa tai ilman, harjaantuu parhaiten tekemällä eikä pulpetissa istumalla. 

Koira on arvokas työväline ja työkaveri, joka aistii enemmän kuin ihminen. Jokainen tapaamani koiranohjaaja oli taitava ja ammattitaitoinen koiran ymmärtäjä, josta välittyi motivaatio sekä sitoutuminen omaan tehtäväänsä. Tehtävä vaatii sitä kuuluisaa pelisilmää ja taitoa soveltaa erilaisissa tilanteissa, sillä koirakin on eläin, eikä sen toiminta ole aina 100% varmaa. Partiossa pääsimme tekemään jälkiä nuorille tuleville rajakoirille sekä kulkemaan harjaantuneiden koirien perässä maastorajalla.

Työharjoittelussa apuna olleet virkamiehet opastivat meitä sillä ajatuksella, että meistä tulee heidän tulevia kollegoja. 

Venepartiossa pääsimme nopean NV-luokan veneen kyytiin, mikä oli meille maapuolen opiskelijoille erityisen kiinnostava kokemus. Kävimme läpi liudan turvallisuusmääräyksiä sekä vesiliikenteen valvontaan liittyviä asioita ennen vesille lähtöä. Nopea vene todellakin oli nopea, ja kyllähän siellä hymyilytti auringon paistaessa istuskella. Jälleen korostui työn monipuolisuus, ja se kuinka monelle erilaiselle osaajalle on tarvetta. Edellisenä päivänä töitä säesti siimaleikkurin hurina, seuraavana taas moottoriveneen pärinä.

Lähes kaikessa keskustelussa toistuivat sanat ”normaalisti” ja ”ennen”. Poikkeuksellinen maailmantilanne näkyi tehtävänkuvassa ja se vaikutti suoraan työhön niin rajojen valvonnassa kuin rajanylityspaikallakin. Matkustajamäärät olivat covid-19 -pandemian ja maailmanpoliittisen tilanteen takia suorastaan romahtaneet. Vaikka tarkastettavia asiakkaita olikin vähemmän, niin se ei tarkoittanut sitä, että työn määrä olisi välttämättä vähentynyt. ”On ihan omasta itsestään kiinni, kuinka paljon töitä ja tekemistä on”, sanoi yksi, jos toinenkin rajavartija.

Koulun aikana olimme kerenneet muutaman kerran harjoitella rajanylityspaikalla passien ja matkustajien tarkastamista, ja se oli luonut hyvän pohjan työharjoittelua varten. Passitiskissä korostui rauhallinen ja pedantti työskentely sekä se, että selän takana oli koko ajan joku, jolta pyytää apua sormen mennessä suuhun. Niin kuin koulullakin työharjoittelussa apuna olleet virkamiehet opastivat meitä sillä ajatuksella, että meistä tulee heidän tulevia kollegoja. 

Kielien osaaminen osoittautui jälleen hyödylliseksi, etenkin rajanylityspaikalla. Itärajalla venäjän kielen osaaminen on hyvä ja tärkeä taito, joka auttaa hankalissakin asiakastilanteissa. Eräs rajavartijakin mainitsi, että itärajalle tultaessa töihin venäjän kieltä kannattaa opiskella. Siitä on hyötyä. Pääsinpä sanomaan pari lausetta ruotsiksikin.

Hyvää yhteistyötä kannattaa arvostaa

Päivät rajatarkastusasemalla vuorotteli passitiskissä passien tarkastamisen ja ulkona ajoneuvojen tarkastamisen välillä. Etenkin ajoneuvojen tarkastamisessa korostui viranomaisyhteistyö, mikä Niiralassa Rajavartiolaitoksen ja Tullin välillä oli saumatonta. Tarkastuksia tehtiin tullimiesten kanssa yhdessä ja apua saatiin aina tarvittaessa. Etenkin venäjälle asetettujen pakotteiden vuoksi lista kielletyistä maahantuotavista aineista ja esineistä oli kokeneillekin rajavartijoille kasvanut suureksi siinä määrin, että tullin työntekijöistä oli valtava tuki.

Meidän kurssille työharjoitteluja järjestetään kaksi. Ensimmäinen oli tässä kurssin puolivälissä kesällä, ja toinen pidempi on sitten kurssin lopussa. Tämä harjoittelu osui erinomaisesti opintojen keskelle niin, että tästä jää vielä aikaa ja mahdollisuuksia täydentää niitä kysymyksiä, mitä harjoittelussa heräsi ennen seuraavaa harjoittelua ja virkauran alkamista. Itse arvostan erityisesti myös sitä mahdollisuutta, että pääsimme tekemään harjoittelun jossain muualla kuin tulevassa hallintoyksikössä.

Kovasti odotettu työharjoittelu oli ohi nopeammin kuin pystyin odottamaan. Uumoilin Tohmajärvelle lähtiessä sitä, että varmasti jokin työtehtävä olisi ollut sellainen, mistä en erityisesti olisi pitänyt, mutta niin ei käynyt. Kaikki oli niin hirveän mielekästä, mikä itseni osalta vahvisti sitä, että taidan olla ihan oikealla polulla. Työn monipuolisuus, hyvä organisaatio ja mahtavat kollegat – siitä on unelmien työpaikka tehty.
 

Kirjoittaja on Rajavartijan peruskurssi 31:n opiskelija.

Lue lisää

Rajavartijan peruskurssi 31 opinahjon puolivälissä | Rajamedia

Ensimmäinen opintojakso toi Rajavartijan peruskurssin opiskelijat samalle viivalle | Rajamedia