Maalla Miten valtakunnan rajat syntyvät?
Suomen ja Venäjän välisen valtakunnanrajan pituus on 1 344 km, josta 1 080 km kulkee maaosuuksilla, 84 km joki- ja puro-osuuksilla ja 126 km järviosuuksilla sekä 54 km Suomenlahden merialueella.
Miten raja on syntynyt juuri noihin paikkoihin?
Kahden suvereenin valtion välisissä valtakunnanrajaa koskevissa rajankäynneissä voidaan erottaa kaksi lähtökohdiltaan erilaista tapausta.
Ensimmäinen on rajan paikan määrittäminen maastossa ensimmäistä kertaa valtiosopimuksen perusteella ja sopimuksessa yksilöityyn paikkaan. Tällöin aikaisempaa rajaa ei ole ollut tai rajan kulkuun on tehty muutos eli raja saa realisaationsa maastoon. Näissä yhteyksissä voidaan puhua määrittävästä rajankäynnistä.
Toinen rajankäynnin laji on voimassa olevan valtakunnanrajan tai sen osan järjestelmällinen kunnostaminen sekä asiakirjojen ja karttojen ajantasaistaminen. Tällöin rajan kulku maastossa pysyy alkuperäisen sopimuksen mukaisena. Tätä rajankäynnin lajia voidaan kutsua tekniseksi valtakunnanrajankäynniksi.
Suomen ja Norjan sekä toisaalta Suomen ja Ruotsin välisellä valtakunnanrajalla suoritetaan valtiosopimuksiin perustuen rajankäynti joka 25. vuosi. Suomen ja Norjan sekä Suomen ja Ruotsin välillä on rajankäyntien välillä voimassa rajanhoitosopimukset. Sopimuspuolet sitoutuvat huolehtimaan rajan hoidosta ja suorittamaan tarpeelliset tehtävät pitääkseen rajan merkinnän sellaisena kuin se on edellisen rajankäynnin tuloksena.
Valtakunnanrajan syntyvaiheet
Suomen ja Venäjän välinen raja on saanut määrityksensä useiden eri rajanmääritysten ja rajankäyntien tuloksena. Vanhin rajankäynti on 1930-luvulta, useat 1940-luvulta ja viimeisin merirajan jatko vuodelta1967.
Suomen valtakunnanrajan dokumentointi sekä Norjaa että Ruotsia vastaan voi puolestaan olla korkeintaan 25 vuotta vanhaa säännönmukaisten rajankäyntien johdosta.
Suomen ja Venäjän välillä on voimassa sopimus maiden välisellä valtakunnanrajalla noudatettavasta järjestyksestä ja rajatapahtumain selvittämisjärjestyksestä. Molempien valtioiden rajaviranomaiset suorittavat vuosittain sopimuksessa tarkoitettuja rajankunnostustöitä ja tekevät niiden jälkeen yhteisen tarkastuksen rajalla. Sopimuksen tarkoituksena on pitää rajan merkintä ja kulku maastossa selvänä.
Siten se vastaa edellä mainittuja Ruotsin ja Norjan kanssa solmittuja rajanhoitosopimuksia.
Rajajärjestyssopimuksella ei kuitenkaan voida korvata säännöllisin väliajoin tapahtuvaa rajankäyntiä. Sopimus on taannut rajanosoituksen ja yksittäisten merkkien vuosittaisen kunnossa pysymisen. Rajan dokumentoinnin ajantasaisuus voidaan taata vain säännönmukaisilla rajankäynneillä.
Kainuussa yli 400 vuoden ikäisiä rajapyykkejä
Täyssinässä Inkerinmaalla solmittiin vuonna 1595 rauha, joka päätti 25-vuotisen sodan Ruotsin ja Venäjän välillä. Täyssinän rauhassa vahvistettiin rajalinja pohjoisessa Jäämerelle asti. Rajalinja on Suomen itäisen valtakunnanrajan vanhinta osaa. Rajankäynnin muistona Kuhmossa ja Suomussalmella on yli 400 vuoden takaa periytyviä rajapyykkejä, jotka ovat edelleen virallisia rajakiviä.
Rajakangas
Kuhmossa sijaitseva Rajakankaankivi on rajamerkki numero 662. Rajapyykki koostuu kahdesta suuresta kivestä ja niiden välissä olevasta pienemmästä kivestä. Kiviin on hakattu symboleja, kuten vuosiluku 1596 ja Ruotsin kolme kruunua sekä Venäjän risti.
Sarvikivi
Sarvikivi on rajakivi, rajamerkki numero 757, Suomen ja Venäjän rajalla Suomusalmella. Sarvikivi sijaitsee Kainuun ja Kuusamon rajalla valtakunnan rajalinjalla. Se on pohjoisin Täyssinän rauhan rajakivistä ja siitä eteenpäin raja kulki edelleen Iivaaralle ja sieltä Jäämerelle. Kiveen on hakattu Täyssinän rauhan rajamerkit: Ruotsin kolme kruunua ja venäläinen risti. Vuonna 1827 tehdyn Oulun läänin ja Arkangelin kuvernementin rajankäynnin yhteydessä kiveen hakattiin kirjaimet U ja A. Vuonna 1934 tehdyn Suomen ja Neuvostoliiton välisen rajantarkistuksen yhteydessä kiveen hakattiin tekstit SUOMI ja СССР.
Miinoa
Suomen ja Venäjän välisen rajan rajapyykki numero 681 on Miinoankivi Kuhmossa. Se on ollut Suomen ja Venäjän välisen rajan rajapyykki vuodesta 1596. Kuuluisaksi kivi tuli 1800-luvulla kareliaanien myötä, Vienan valtatien varrella ollut kivi pääsi I.K. Inhan valokuvaan veneen vetäjien kanssa. Kivi ja tie sijaitsevat kapealla vedenjakajalla, jonka yli Äänisen vesistöstä tulevat vetivät veneensä jatkaakseen matkaa joko Vienanmereen tai Pohjanlahteen laskevissa vesistöissä.
Miinoankivi (vas.), Sarvikivi ja Rajakankaankivi.
Lue lisää aiheesta:
Rajankäyntivaltuuskunnat tapasivat Kilpisjärvellä | Rajamedia
