Hyppää sisältöön

Maalla Ihmiskauppa on ihmisoikeusrikos – miten se näkyy Rajan rikostorjunnassa?

Kausityöntekijöitä marjametsässä, ravintolakokkeja tekemässä laittoman pitkiä työvuoroja, kielitaidottomia kerjäämässä kadunkulmassa. Ihmiskauppa näyttäytyy eri muodoissa ja edellä on lueteltu vain muutama pelkistetty esimerkki tapauksien kirjavasta joukosta. Vaikka Suomi ei ole tilastoissa pahimpia riskimaita ihmiskaupan suhteen, uusia tapauksia kirjataan vuosittain. Yleisin ihmiskaupan muoto Suomessa on työperäinen ihmiskauppa.
30.8.2022 12.15
Ilmakuva yöllisestä risteyksestä liikenteessä.

Rajavartiolaitos kohtaa maan ulkorajan ylittävän matkustajan ensimmäisenä, joten sillä on viranomaisena ainutlaatuinen asema uhrien ensikohtaamisessa. Ihmiskaupan tunnistamisessa on kuitenkin omat haasteensa, eikä uhrien profiloiminen ole mustavalkoista. Rajavartiolaitos on muiden viranomaisten tavoin velvoitettu kouluttamaan henkilöstöä ja huolehtimaan tietojen ajantasaisuudesta (2011/36/EY).

Artikkeliin on haastateltu Kaakkois-Suomen rajavartioston rikostorjuntayksikössä työskentelevää, asiaan erityisesti perehtynyttä virkamiestä.

Mikä ihmiskauppa? 

Ihmiskauppa on vakava rikollisuuden muoto, jossa rikotaan yksilön vapauteen liittyviä oikeuksia. Se on ihmisoikeusrikkomus, jonka ilmenemismuotoja ovat mm. työperäinen ihmiskauppa, prostituution pakottaminen, rikolliseen toimintaan pakottaminen, pakkoavioliitot ja ihmiselimillä käytävä kauppa. Ihmiskauppa on kriminalisoitu rikoslain 25 luvun 3 ja 3a pykälissä ja Suomea sitovat kansainväliset ihmiskauppasäädökset. Suomessa toimii ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä, joka tilastoi järjestelmään otettujen ihmisten määriä puolivuosittain. Auttamisjärjestelmään otettiin aikavälillä 1.1.-30.6.2022 165 uutta asiakasta. (lähde: www.ihmiskauppa.fi) Järjestelmä toimii maahanmuuttoviraston organisaatiossa ja sen pääpaikka on Joutsenon vastaanottokeskus.

Rajavartiolaitos noudattaa muiden viranomaisten tavoin kansainvälisiä ihmiskauppasäädöksiä. EU-direktiiveissä määritellään, että jäsenvaltio on edellytetty tarjoamaan uhrille apua, mikäli viranomaisella on syytä epäillä ihmiskauppaa. Jäsenvaltioiden tulee luoda mekanismit uhrien tunnistamiseen ja auttamiseen aikaisessa vaiheessa. Rajavartiolaitoksen osalta tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että mikäli rajanylittäjästä nousee esiin epäilyksiä, hänet otetaan tarkempaan tutkintaan asian edistämiseksi. 

Rajavartiolaitos on viranomaisena velvoitettu kouluttamaan työntekijöitään ja huolehtimaan tietotason ajankohtaisuudesta. Rajavartijan peruskurssilla käsitellään rikostorjunnan opetuksen yhteydessä mm. ihmiskaupparikosten havaitsemista, mahdollisen uhrin tunnistamista ja uhrin ohjaamista auttamisjärjestelmän piiriin. Jatkokoulutuksessa asiaa sivutaan kaikilla virkaurakursseilla, joissa rikostorjuntaa opetetaan. 

Ihmiskauppa on rikosmuotona haasteellinen siksi, että se näyttäytyy erilaisena eri maissa.

Act, purpose, means

Artiklassa määritellään ihmiskaupan tunnusmerkistö termein ”act + purpose + means, suomennettuna ”teko + tarkoitus + keinot”. Kansallisiin lakeihin tulee siis kirjata niin, että kun tämä tunnusmerkistö täyttyy, on kyseessä ihmiskaupparikos. Esimerkiksi työperäisessä ihmiskaupassa teko voisi olla uhrin rekrytoiminen työhön, keinot uhrin huijaaminen ja kielitaidottomuuden hyväksikäyttäminen ja tarkoituksena pakottaminen palkattomaan työhön.

- Kun käsitellään lapseen kohdistuvaa hyväksikäyttöä, riittää määritelmään teko ja tarkoitus. Keinoilla ei ole silloin väliä, sanoo Kaakkois-Suomen rajavartioston virkamies.

Niin aikuisilla kuin lapsillakin myös yritys on säädetty rangaistavaksi.

Euroopan raja- ja merivartiovirastossa Frontexissa koulutetaan henkilökuntaa ja jäsenmaiden viranomaisia indikaattorien avuilla, joiden tunnistaminen on olennaista ihmiskauppaa paljastettaessa. Indikaattorit rakennetaan maakohtaisesti ja niiden avulla pystytään arvioimaan, onko henkilö mahdollisesti osallisena ihmiskauppaan joko rikollisen tai uhrin asemassa. Indikaattorit voivat olla arvotettuja ja Frontexilla on käytössä korkean, keskitason ja matalan riskin indikaattorit. Myös Suomessa on käytössä omat maakohtaiset indikaattorit. Tärkeintä on kuitenkin virkamiesten kyky arvioida tilannetta ja ymmärtää ihmiskaupan määritelmä. 

- Indikaattorit muodostavat yhdessä riskin, jonka vuoksi on tunnettava maakohtaiset sekä rajanylityspaikka- ja liikennemuotokohtaiset riskitekijät. Indikaattorien tunnistamisessa lähdetään liikkeelle ihan perustekijöistä. Milloin passi on hankittu, onko lippu ostettu käteisellä vai kortilla ja onko lippu yksisuuntainen, henkilön matkareitti ja muu kertomus. Näillä päästään monissa maissa jo pitkälle. Jos indikaattoreita löytyy, niin silloin viranomaisen on ymmärrettävä pitää mielessä myös ihmiskaupan mahdollisuus. Jos tapaukset olisivat aina kovin helppoja ja suoraviivaisia, rikokset tunnistettaisiin paljon aiemmin, jopa rajatarkastuksien yhteydessä. 

Rajavartiolaitoksen viranomaiset tarkistavat rajalla maahantulijan dokumentit ja maahantulon syyn. Tarvittaessa henkilö otetaan tarkempaan tarkasteluun.

Tunnistamisessa omat haasteensa

Ihmiskauppa on rikosmuotona haasteellinen siksi, että se näyttäytyy erilaisena eri maissa.

- Joissain maissa voi olla tekotavaltaan hyvinkin selkeitä tapauksia, joissa voidaan jo aikaisessa vaiheessa epäillä rikosta. Suomessa rajanylityspaikoilla haasteita tuo se, että uhrille selviää yleensä esimerkiksi työolosuhteiden todellinen tilanne vasta työpaikalle saavuttuaan, haastateltava kertoo.

Rajavartiolaitoksen viranomaiset kohtaavat maahan saapuvan henkilön rajalla ja tarkistavat tämän dokumentit ja maahantulon syyn. Mikäli aiheita epäilyyn syntyy, henkilö otetaan tarkempaan tarkasteluun.

- Valitettavasti uhrit tulevat usein Suomeen positiivisella asenteella ja oikeiden dokumenttien, kuten työsopimuksen kanssa, jolloin rikos tulee ilmi vasta myöhemmin.

Ihmiskauppa-rikosnimikkeen lisäksi asiaa voidaan päätyä tutkimaan esimerkiksi kiskonnan tapaisena työsyrjintänä tai paritusrikoksena. Tällöin ihmiskauppatilastoista jää joitain ihmiskaupan elementtejä sisältäviä tapauksia ulkopuolelle, koska rikoksia tutkitaan eri nimikkeillä.

Vaikka ihmiskauppatapausta ei saataisi heti rajalla ratkaistua, on tärkeää kirjata myös epäilykset ylös mahdollista myöhempää tutkintaa varten.

Tuntosarvet tarkkana

Vaikka ihmiskauppatapaukset paljastuvat harvoin varsinaisessa rajanylitystilanteessa, Rajan viranomaiset pitävät ihmiskaupan mahdollisuuden takaraivossaan.

- Ensisijaisen tärkeää ihmiskaupan tunnistamisessa on keinojen ja indikaattorien tunnistaminen ja tietoisuus siitä, miltä tämänkaltaiset rikokset näyttävät. Vaikka tapausta ei saataisi heti rajalla ratkaistua, olisi tärkeää kirjata myös epäilykset ylös mahdollista myöhempää tutkintaa varten. Viranomaiset voivat esimerkiksi tarjota ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän puhelinnumeroa, jonne ihminen voi olla tarvittaessa yhteydessä, jos hänen tilanteensa pahenee ja hän kokee tarvitsevansa viranomaisen apua, Kaakkois-Suomen rajavartioston virkamies kertoo.

- Olisihan se hienoa ratkaista rikokset heti rajanylityspaikalla, mutta realiteetit tämänkaltaisissa rikoksissa ja niiden tunnistamisessa ovat, että monesti uhri tajuaa todelliset olosuhteet ja uhriutumisensa vasta maahan saapumisen jälkeen.

Uhrit tulevat usein vieraista maista, eivätkä osaa kieltä tai tiedä omia oikeuksiaan.  

Huoli ihmiskaupasta on aina ajankohtaista, mutta kriisitilanteet vaativat viranomaisilta erityistä valppautta. Ukrainan sodan myötä Euroopassa on herännyt vakava huoli Ukrainasta paenneiden ihmisten korkeasta riskistä joutua ihmiskaupan uhriksi. Myös Suomessa tämä riski on huomioitava.

Ihmiskauppa ja ihmiskauppiaat elävät tilanteiden ja olosuhteiden mukana kriisejä ja haavoittuvaista asemaa hyväksikäyttäen, jonka vuoksi viranomaisten on pysyttävä ajan hermoilla.
 

Lue lisää:

Yhdyshenkilöt kouluttavat lentoyhtiöitä laittoman maahantulon ehkäisemiseksi | Rajamedia

Rikostorjunta mukautuu toimintaympäristön mukaan | Rajamedia