Maalla Rajavartijat Jäämeren rannoilta
Sisällissodan jälkeen Suomen rajavartiointi oli varsin heikolla tolalla. Siviiliväestön luvattomat rajanylitykset olivat arkipäivää ja varsinkin Lapin harva-asutteisella seudulla suurin osa rajasta oli täysin lähes vartioimatonta. Petsamon alue oli hyvin uniikki, sillä se oli pohjoisen sijaintinsa takia erittäin syrjäinen, mutta Jäämeriyhteytensä ja myöhemmin kaivosteollisuutensa ansiosta tärkeä alue Suomelle.
Vuoden 1920 lopulla eduskunta päätti Venäjältä Tarton rauhassa saadun Petsamon alueen kuuluvan osaksi Lapin rajavartiostoa. Tosin varsin pian Petsamon osasto alkoi eriytyä omaksi rajavartiostokseen, joka käsitti noin 300 miestä.
Alussa oli mies, ase ja raja
Petsamon rajavartioston alkuajat eivät olleet erityisen mairittelevia. Rajavartiosto käsitti Petsamon ja Salmijärven komppaniat, joiden yhteenlaskettu vahvuus oli noin 110-130 miestä. Näissä komppanioissa ruoan laatu oli usein moitteellista ja alkuvaiheessa rajavartijat joutuivat hankkimaan ainakin osan ruoastaan itse. Lisäksi iso osa varustuksesta oli Venäläistä perua, eikä ylimääräistä varustusta juuri ollut tarjolla. Vaikeat olosuhteet, lukuisat taudit sekä pienet rajakahakat vaativat vuosien varrella kymmenittäin rajavartijoiden henkiä puhumattakaan sota-ajasta. Lisäksi kylmyys yhdistettynä suuriin välimatkoihin oli omiaan heikentämään rajavartioston toimintakykyä sekä -kapasiteettia.
Monista alkuajan ongelmista huolimatta Petsamon rajavartiosto onnistui hyvin tehtävässään turvata Suomen Jäämeriyhteys. Pieniä kahinoita lukuun ottamatta tilanne pohjoisella itärajalla pystyttiin pitämään rauhallisena, eikä merkittäviä uhkia Suomen turvallisuudelle tältä suunnalta päässyt syntymään.
Rajaa vartioitiin sekä maalla että merellä
Vaikka Suomen rantaviiva Jäämerellä ei koskaan ollut erityisen suuri, oli Jäämerentien sekä Liinahamarin sataman vartiointi Rajavartiolaitokselle ensiarvoisen tärkeää. Rauhan aikana satamassa oli säännöllistä siviililiikennöintiä muun muassa Saksaan ja Norjaan, minkä lisäksi se toimi myös paikallisliikenteen keskuksena Jäämeren rannikolla. Jäämeren merialueiden vartiointiin käytetyistä aluksista varmasti tunnetuin oli vartioalus Turja, joka oli aktiivisessa käytössä vuosina 1928-44.
Neuvostoliitto miehitti Liinahamarin sataman talvisodassa, mutta se jäi Suomen haltuun talvisodan päättäneessä Moskovan rauhansopimuksessa. Lisäksi välirauhan aikaan satama oli sekä Suomen että Ruotsin ainoa avoin satama, jonka kautta ulkomaankauppaa voitiin käydä ilman Saksan tai Neuvostoliiton väliintuloa. Satamaa myös pommitettiin jatkosodassa Britannian toimesta, mutta liittoutuneet eivät missään vaiheessa sotaa onnistuneet miehittämään satamaa. Suomi joutui lopulta luopumaan satamasta sekä koko Petsamosta jatkosodan päättäneessä Moskovan välirauhassa vuonna 1944.
Teksti: Otto Haikola
Viestintävarusmies, RVLE
Kuvat: Rajamuseo
