Hyppää sisältöön
Rajamedia - logo
Ajankohtaisia ja taustoittavia juttuja - Rajavartiolaitos 2021

Ilmassa Estonia oli vedenjakaja pintapelastajan uralla

Pintapelastaja-ensihoitaja Mikko Terho on työskennellyt Rajavartiolaitoksessa vuodesta 1993. Vain päiviä päivystyskelpoisuutensa saamisen jälkeen hän oli mukana Estonian onnettomuuden pelastustöissä. Estonialla toteutui pahin mahdollinen, mutta se ei tehnyt työstä vähemmän mielekästä.
18.6.2021 13.04

Syyskuun 28. päivänä vuonna 1994 pintapelastaja Mikko Terho tuli tavalliseen tapaan työpaikalleen Turun vartiolentueeseen . Paikalla oli ihmeen paljon ihmisiä, ja aidan takana päivystivät TV-kamerat. Sisällä ilmeet olivat vakavat. 
”Hyvin pian selvisi, mistä on kyse.” 
Onnettomuusyön jälkeisenä aamuna operaatio ei enää ollut pelastamista, vaan yhä meressä olevien uhrien nostamista sekä pelastuslauttojen ja – renkaiden keräämistä. Sää oli yhä huono.  
”Ei sitä silloin ymmärtänyt, miten historiallisesta asiasta oli kysymys”, Mikko Terho kertoo. Mielestään Terho pääsi vähällä: hän oli mukana enää etsintälennoilla. Ne kestivät koko viikon. Viimeiset elonjääneet olivat löytyneet onnettomuusaamuna yhdeksältä.  


Nyt, 27 vuotta myöhemmin, Mikko Terho toimii Helsingissä Vartiolentolaivueen pintapelastus- ensihoitoryhmän johtajana. Työ on edelleen mielenkiitoista ja palkitsevaa, vaikka vaaratilanteilta ei uralla aina välty. 

Rajavartiolaitoksen ensihoito 
kehittynyt paljon  

Mikko Terho opiskeli aikanaan kuntohoitajaksi, minkä jälkeen hän suoritti varusmiespalveluksen raivaaja-sukeltajana. Sieltä hän siirtyi yhdeksi kesäksi Kyprokselle sukellusoppaaksi. 
”Sitten näin sanomalehdessä ilmoituksen, jossa luki, että Rajavartiolaitos hakee pintapelastajia ja terveydenhuoltoalan koulutus katsottiin eduksi.” 
Niin Mikko Terho siirtyi Rajavartiolaitoksen palvelukseen. 


Tänään hän toimii ensihoitajana ja huolehtii osaltaan helikopterien toimintavalmiudesta.  
Hän on myös kouluttautunut ensihoitajaksi. Tänä päivänä kopterimiehistöön kuuluu kaksi lentäjää, lentomekaanikko, pintapelastaja ja ensihoitaja. Yhä useampi pintapelastaja on kouluttautunut myös ensihoitajaksi, sillä työtehtävissä on entistä enemmän ensihoitoa. Työ on vuosien mittaan muuttunut, kun ymmärrettiin Rajavartiolaitoksen helikopterien olevan tärkeä resurssi myös ensihoidossa.  


”Aikaisemmin ensihoitotehtäviä oli lähinnä Ruotsinlaivoilla tai saaristossa paikoissa, joihin ei päästy. Sittemmin huomattiin, että saaristossa helikopteri on paras ja usein ainoa tapa saada apua nopeasti paikalle. Alkoi ensihoidon kehittäminen.” 
Mikko Terho kävi vuonna 2000 Pelastusopistossa Kuopiossa opiskelemassa pelastajatutkinnon ensihoito-osuuden.  

Pintapelastajan neljä vuodenaikaa 

 

Tänä päivänä Mikko Terhon työ on paljon työvuorojen laatimista, pintapelastus- ja ensihoitotoiminnan kehittämistä sekä harjoitusten ja koulutusten suunnittelua. Koulutuksia ja harjoituksia on jatkuvasti, sillä rutiini ja varmuus ovat pintapelastajan työn elinehto. Hälytystehtävät katkaisevat joskus koulutusten läpiviemisen.  
Tehtävät ovat eri vuodenaikoina erilaisia. 


”Keväällä ne ovat jäihin pudonneita ihmisiä tai tapaturmia mökillä, kun ihmiset palailevat laittamaan mökkiä kuntoon. Kesällä törmäillään saunassa, tulee palovammoja ja lisäksi ampiaiset ja käärmeenpuremat aiheuttavat allergisia reaktioita. Joskus hoidamme myös venehavereita, mutta yleisimmin merivartiostot hoitavat ne. Saariston meripelastustehtävissä voi kyse olla sellaisesta kivikosta, jonne ei vartioston venekään pääse”, Mikko Terho luettelee. 
Syksyisin taas kylmyys, pimeys ja Itämeren yllättävän raju merenkäynti aiheuttavat vaaratilanteita. Huviveneilyä on vähemmän, joten onnettomuuksia sattuu lähinnä ammattilaiselle.  ”Troolarit saattavat joutua merihätään, jopa kaatua. Keinuvan troolarin vinttaus on vaikeaa ja vaarallista”, kertoo Mikko Terho.  
Talvella heikot jäät ovat riski.  


”Pilkkijät, jotka ovat jäällä ennen kuin vesistöt ovat jäätyneet tai tulevat pilkille vielä silloinkin, kun jäät ovat jo sulaneet”, kuvailee Mikko Terho hymyillen. 
Syksyisin myös etsintöjä on enemmän, kun marjastajat ja muut metsissä liikkujat ovat liikkeellä.  
Kaikkiaan suurin osa hälytystehtävistä on sellaisia, että ihminen voisi omalla toiminnallaan niiltä välttyä. 
”Pelastuspukujen ja – liivien käyttö ja alkoholin välttäminen auttaisivat jo paljon”, sanoo Mikko Terho.  


Sairaanhoidollisista tehtävistä tavallisimpia ovat äkillisen rintakivun tai aivoverenkiertohäiriön aiheuttamat hälytykset: niistä selviämisessä nopea ensihoito on erityisen tärkeää.  

Toisaalta kännyköiden yleistymin on myös helpottanut meripelastusta. 
”Aikaisemmin saattoi ihminen lähteä mökiltä kauppaan, lähteä baariin ja löytyä naapurista saunomasta. Tällaisia hälytyksiä ei enää ole, vaan kun ihmistä lähdetään etsimään, yleensä jotakin on oikeasi tapahtunut”, Mikko Terho kertoo. 

”Se on kiva tunne, kun jossakin onnistuu” 

Mikko Terho on aina pitänyt työstään. Hän kuitenkin muistuttaa, että kaikki päivät eivät suinkaan ole erilaisia. Työhön kuuluu paljon päivystämistä ja myös niitä tylsempiä rutiinitehtäviä.  


Myös vaarallisiin paikkoihin joutuu. Terhon uran hankalimpiin paikkoihin kuului Herakles Bulk – nimisen proomun onnettomuus vuonna 2003. Proomu juuttui kovassa merenkäynnissä paikoilleen Ahvenanmerelllä. Myrsky heitti vettä proomun lastitilaan ja sen pelättiin kaatuvan.  
”Evakuoimme proomusta aluksi neljä henkeä. Proomu oli lastattu kivihiilellä tai vastaavalla, pelkäsin, että lasti lähtisi liikkumaan ja jäisin sen alle.” 

Myös loput miehistön jäsenistä saatiin myöhemmin pelastettua, mutta puskuproomu upposi seuraavana yönä.  

Ikäviä ovat myös veneonnettomuudet. Esimerkiksi veneiden yhteentörmäyksessä ensihoito on vaativaa: on mm. päätettävä evakuointijärjestys ja pystyttävä arvioimaan ihmisten vammojen vakavuus hyvin vajavaisin tiedoin.  

Pelkoa Terho ei kuitenkaan sano tunteneensa. 
”Joskus tilanteet ovat olleet jännittäviä. Mutta jatkuva harjoittelu, työturvallisuus ja luottamus koko miehistöön tekevät sen, että tiedän aina kaikkien tekevän parhaansa. ” 
Työhön kuuluu myös raskaita tehtäviä. Ensihoito ei ponnisteluistaan huolimatta aina pysty pelastamaan ihmishenkeä. 

”Kokemuksen myötä oppii, että kaikkea ei pysty pelastamaan. Mutta jos tietää, että on tehnyt parhaansa, niin ei sitä jää miettimään. ” 
”Ja se on kiva tunne, kun jossain joskus onnistuu.” 

Mikko Terho suosittelisi pintapelastajan työtä jokaiselle, jolla on halua ja taipumusta haastavaan työhön. 

”Jokainen päivä ei ole erilainen.  EI kannata luulla että tämä on yhtä seikkailua. Mutta jos osaa nauttia niistä kiinnostavista hetkistä, niin tietenkin tämä on hieno työ: on niin poliisitehtäviä, ensihoitoa kuin rajavartiointia.” 
Terho muistuttaa kuitenkin, että pintapelastajan työ, kuten muukin vuorotyö, vaatii paljon. 
”Vaatii paljon yhteensovittelua esimerkiksi perheeltä, kun työajat vaihtelevat. Lisäksi se, että jaksaa vuosi toisensa perään osallistua yön yli jatkuviin operaatioihin, vaatii omanlaisensa luonteen.  
”Tässä pitää olla vähän kaiken maailman asioiden osaaja”, Terho hymyilee.  
Entä Estonia? Mikko Terho itse ei muistele tapahtunutta.  Tilanne oli kuitenkin vedenjakaja meripelastuksessa. Super Puma – helikopterien käyttöönotto muutama vuotta aiemmin helpotti pelastustoimia, sillä uhrien poimiminen myrskyävästä merestä olisi ollut hyvin vaikeaa ilman nykyaikaista helikopteria. Myös Rajavartiolaitoksen meripelastusorganisaatio on kehittynyt, samoin kuin matkustaja-alusten omat turvatoimet.  
Tärkeintä oli kuitenkin ymmärtää, että myös suuronnettomuuksia voi tapahtua, ja Rajavartiolaitoksen meripelastustoiminnassa harjoitellaan niitä jatkuvasti. Lue lisää täältä.