Maalla Äärirajoilla rajalla – erikoisrajajääkäreiden identiteetit ja suhde sodanaikaiseen rajajääkäriperinteeseen

Osana museologian opintojani toteutin keväällä pilottitutkimuksen, jossa haastattelin Jukajärvellä kahdeksaa 16. erikoisrajajääkärikurssin varusmiestä. Yliopisto vaati viisisivuisen tallennusraportin, mutta koska aihe tutkijantaustani vuoksi vei täysin mukanaan, kirjoitin 50 sivua ja teen siitä tulevat opinnäytetyöni Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan poliittisen historian laitoksella.

”Kyky omintakeisiin toimiin sekä sisu ja sitkeys yhtyneinä menneiltä sukupolvilta perittyyn erämiestottumukseen ovat tehneet suomalaisesta sissistä tekojen miehen.” (Hiihtosissit, PE:n koulutusosasto / evl E. Setälä ja RajavE / ev O. Karhunen – evl M. Avela, Tilaus n:o 512, 1960: 15, Rajamuseon kokoelmat.)

Erikoisrajajääkärit osana sukupolvien jatkumoa

Millainen merkitys maanpuolustusarvoilla on jo hakuprosessissa? Miten ryhmäkiinteys vaikuttaa koulutukseen, ja onko se tulevaisuudessa tärkeää itselle, että on osa tätä joukkoa? Entä mitä erikoisrajajääkärin merkki ja ruskea baretti merkitsevät erikoisrajajääkäreille?

Nyt kun rajajääkäriveteraaneja on tiettävästi enää neljä elossa eikä viime vuosina enää läsnä valatilaisuuksissa, varusmiesten suhde sodan aikaiseen rajajääkäriperinteeseen on saattanut jäädä ohuemmaksi. Kokevatko erikoisrajajääkärit itsensä osaksi tätä jatkumoa? Entä mitä rajamieshenki merkitsee?

Maanpuolustusarvojen osuutta hakuprosessissa tai erikoisrajajääkäreiden identiteettejä ei ole tutkittu aiemmin. Jatkotutkimuskohteena on myös koulutuksen merkitys asenteiden ja arvojen muokkaajana eli se, missä määrin voimakas maanpuolustustahto on seurausta onnistumisesta rekrytoinnissa tai koulutuksessa.

Tutkimus on laajentunut valtakunnalliseksi

Vuosina 2023–2025 toteutan haastattelujen lisäksi syksyisin ja keväisin varusmiesten asenteita ja arvoja koulutuksen alussa ja lopussa mittaavan kvantitatiivisen kyselylomaketutkimuksen Immolassa sekä Ivalon ja Onttolan rajajääkärikomppanioissa. Osana tutkimusta toteutan komppanioissa vuosikymmenten varrella kouluttajina palvelleiden henkilöhaastatteluja, jotka muun haastatteluaineiston tavoin taltioidaan Rajamuseoon.

Haastattelija Helena Pirttisaari-Sundström ja Immolan sissikomppanian entinen päällikkö evl evp. Leo Skogström Kotkan puuvenekeskuksessa 8.10.2023. Takana kilpapurjevene Blue Marlin v:lta 1937.

Samanhenkisten valiojoukko pyrkii yhdessä yli äärirajojen

Pilottitutkimuksen perusteella erikoisrajajääkäreiden kollektiivinen identiteetti on vahva ja luo yhteisöllisyyttä yli kurssi- ja maakuntarajojen: joka puolelta Suomea löytyy yösija. Itsensä haastajista muodostuu samanhenkisten joukko, joka pyrkii yhä parempiin suorituksiin toisiaan kannustaen. Komppanian ryhmäkiinteys on vahva ja ilmenee pyrkimisenä päämäärään yhteisvoimin, mikä myös kasvattaa joukon suorituskykyä.

Varusmiespalvelus on entisestään vahvistanut maanpuolustustahtoa, joka voidaan mieltää erikoisrajajääkärin identiteetin ytimeksi. Aineistosta piirtyy esiin kuva eräänlaisesta ihannesotilaasta, joka kykynsä tiedostaen mutta itseään korostamatta asettaa itsensä isänmaan palvelukseen. Koulutuksessa hyödynnetään kaukopartiokertomuksia ja kerrotaan perinteistä, ja suhdetta sotaveteraaneihin leimaavat kiitollisuus ja arvostus sekä vakaa aikomus kulkea tarvittaessa heidän viitoittamaansa tietä. Erikoisrajajääkärikomppania voidaankin nähdä myös mentaliteeteiltaan Rajavartiolaitoksen voimavarana.

Rajamieshenki – jotakin pyhää

Rajamieshengen käsite osoittautui moniulotteiseksi. Osa mielsi sen ryhmähengeksi, osa henkisiksi ideaaleiksi, kuten nöyryydeksi ja periksiantamattomuudeksi. Myös kouluttajien haastatteluissa käsite on saanut yhtä monta määrittelyä kuin määrittelijäänsä, aina korkeasta ammattietiikasta vanhan ajan rajavartioinnin kiireettömyyteen ja tulilla istuskeluun. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, kuten rajamme-henki ja marsalkka Mannerheimin sanoihin korpikenraali Raappanalle viitaten pyhänä pidettävä honkaisten pirttien henki.

Komppanianpäällikön valmistelema haastattelupaikka Hympyrän rannalla oli kuin autenttinen sodan ajan komentopaikka. Elettiin poikkeuksellisen lämmintä toukokuun alkupuolta, ja ensimmäinen Karjalan käki kukkui. Isänmaallisissa kulisseissa osa varusmiehistä kiitti minua siitä, että sai tulla keskustelemaan arvoistaan.

 

Tietoa kirjoittajasta

Työskentelen Raja- ja merivartiokoulun suomen opettajana vuodesta 2010. Pääaineessani Helsingin yliopiston historian laitoksella tutkin SA-rajajääkäripataljoonien valokuvia, mutta tutkimukset limittyvät esimerkiksi siinä, kun molemmissa käsittelen rajamieshenkeä. Koska ImResin tuoreena jäsenenä harrastan vaellusta ja kestävyysurheilua, erikoisrajajääkärit ovat lähellä sydäntäni. Uudelleen revenneen hamstringin vuoksi en päässyt Jukajärven marssille, mutta toivon revanssia ensi vuonna ja juoksevani Jukiksen sekä peruskurssin että komppanian mukana.

Teksti: Helena Pirttisaari-Sundström

 

Lue lisää:

“Tätä parempaa yhteishenkeä ei voi olla” − erikoisrajajääkärit kertovat koulutuksestaan | Rajamedia

Rajan varusmiespalvelus täyttää 100 vuotta – Vanhoissa kuvissa historian havinaa | Rajamedia