Maalla Rajan varusmiespalvelus täyttää 100 vuotta – Vanhoissa kuvissa historian havinaa
Rajavartiolaitoksen toiminta on koko itsenäisen Suomen historian ajan nivoutunut tiukasti yhteen Puolustusvoimien kanssa kuten varusmiespalveluksen suorittaminen Rajalla antaa ymmärtää.
Varusmiehet alusta asti mukana rajavalvonnassa
Kun Suomi itsenäistyi 1917, rajavalvonnasta nousi monia uusia haasteita nuorelle kansakunnalle. Vaikka Suomella oli jo Venäjän keisarikunnan provinssina ollut pitkä rajaviiva muun Venäjän kanssa, oli valtiollisen itärajan vartiointi varsin uusi velvoite. Tämän velvoitteen suorittamista ei voitu tehdä puolivillaisesti, joten rajavartiolaitos perustettiin vuonna 1919.
Itsenäistymisen jälkeisten ongelmien vuoksi rajavalvontaan ei olisi saatu riittävää miehitystä nykyisin menetelmin, vaan rajavartioinnissa käytettiin tuolloin myös asevelvollisia. Tämä kuitenkin muuttui vuonna 1923, kun Puolustusvoimat halusi kaikille varusmiehille samankaltaisen asepalveluksen ja valmiuden maanpuolustukseen. Lyhyehkön kädenväännön jälkeen varusmiehistä päätettiin luovuttaa Rajalle ns. taktinen reservi, jota ei käytettäisi enää suoraan rajavalvontaan. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että tietty määrä asevelvollisia sai koulutuksensa rajavartiolaitoksen toimipaikoissa, mutta koulutus sinällään ei sisältänyt paljoakaan tavallisesta asepalveluksesta poikkeavaa toimintaa.
Vuonna 1923 aloittikin siis ensimmäinen erä nykymuotoisessa Rajavartiolaitoksen varusmiespalveluksessa. Näihin aikoihin varusmiehiä koulutettiin neljässä rajavartiostossa: Lapin rajavartiostossa Rovaniemellä, Kainuun rajavartiostossa Kajaanissa, Salmin rajavartiostossa Pitkärannassa ja Joensuun rajavartiostossa Onttolassa.
Myös Karjalan Kannaksella oli oma Kannaksen rajavartiosto, mutta siellä ei haluttu kouluttaa varusmiehiä, sillä alue nähtiin liian vilkkaana ja varusmiesten pelättiin joutuvan niin sanotun “punaisen kiihotuksen” alaisiksi.
Koulutuksen sisältö muutoksen kohteena
Vaikka rajalla koulutettiinkin varusmiehiä siinä missä muissakin varuskunnissa, olivat koulutuksen teemat huomattavasti erilaisia. Varusmiesten koulutus 1920-30 -luvuilla sisälsi ylipäänsä nykyistä enemmän teoriaopintoja muun muassa isänmaan historiasta ja uskonnosta. Tästä linjasta ei Rajavartiolaitoskaan merkittävästi poikennut, vaan varusmiehet saivat sodankäyntikoulutuksen lisäksi täydennystä yleisesti heikkoon koulutustasoonsa armeijan kautta.
On kuitenkin huomattava, että 1920 ja -30-luvuilla vastuu koulutuksen järjestämisestä oli varsin suurilta osin rajavartioston päälliköllä eli koulutuksen sisällössä saattoi olla merkittävääkin vaihtelua varuskunnittain, vaikka periaatteessa säädökset olivatkin samoja ympäri maan. Kuitenkin eritoten sotien jälkeen Rajan varusmieskoulutuksessa alettiin keskittymään huomattavasti sissipainotteisempaan koulutusmuotoon.
Tähän syynä oli varsinkin rajalla kouluttautuneiden sotilaiden sekä rajajoukkojen hyvä menestys sissi- ja kaukopartiotehtävissä sodan aikana. Esimerkiksi Immolassa Mannerheim-ristin ritari Leo Kojo oli merkittävä edesauttaja rajan varusmieskoulutuksen sissikehityksessä. Sama kehityskulku jatkui vahvana 50-luvulta eteenpäin ja sissityyppisestä koulutuksesta voidaankin sanoa tulleen jonkinlainen tavaramerkki rajavartiolaitoksen varusmiehille.
Käsikranaatin käyttöä harjoiteltiin 1930-luvulla itse veistetyillä harjoituskranaateilla.
Muun muassa näitä välineitä käytettiin Rajan varusmieskoulutuksessa sata vuotta sitten. Alla varusmiehen veistämä puinen käsikranaatti ja yllä puinen harjoituskivääri, jolla vänkäriä pyörittämällä simuloitiin laukausten ääniä.
Sadan vuoden perinnöllä eteenpäin
Enää ei varusmiesten tarvitse turvautua puukivääreihin ja -kranaatteihin, vaan taisteluharjoituksiin saadaan aivan oikeat sodanajan välineet. Lisäksi teoriakoulutuksia suoritetaan yhä enemmän netissä paperisten kokeiden ja ohjevihkojen jäädessä historiaan.
Kuitenkin huolimatta kaluston ja menetelmien uudistumisesta sissitaidot ovat edelleen isossa osassa esimerkiksi erikoisrajajääkäreiden koulutusta. Rajan varusmiespalvelus on edellisen vuosisadan aikana vakiinnuttanut paikkansa kovana, mutta palkitsevana varusmieskoulutuksena, joka antaa myös mahdolliset ensiaskeleet rajavartijan urapolulle.
Varusmiehiä tutustumassa olosuhteisiin ja maastoon valtakunnan rajalla Pohjois-Karjalassa 1990-luvun lopulla.
Otsikkokuva: Sotilaita lähitaistelukoulutuksessa Salmin rajavartioston Pitkärannan kasarmeilla 1920-luvun lopulla.
Teksti: Otto Haikola
Viestintävarusmies, RVLE
Kuvat: Rajamuseo
