Maalla ”Verinen kahakka rajalla” – salakuljetus ja epäluulo tekivät itärajasta levottoman ja vaarallisen
Rajasotilas ammuttu.
Näin uutisoi Sisä-Suomi-lehti saatuaan tiedon traagisesta tapauksesta, jossa yksi rajavartija kuoli ja toinen haavoittui.
Surmansa saanut rajavartija oli 27-vuotias Johannes Lifländer, joka oli aloittanut työt Kannaksen rajavartiostossa vain muutama kuukausi ennen rajalla sattunutta kohtalokasta välikohtausta.
Heinäkuun yössä Liftländer oli yhdessä vartiopäällysmies Nuoran kanssa partioimassa rajalla, kun he tapasivat Kivennavan pitäjän kohdalla viisi kommunistiasiamiestä, jotka pyrkivät rajan yli Suomeen. Kommunismi oli tuohon aikaan suorastaan kirosana Suomessa, olihan vain joitakin vuosia aiemmin käyty verinen sisällissota.
Kommunismin kielto puolestaan ruokki salakuljettamista ja laittomia rajanylityksiä molempiin suuntiin rajaa. Rajan yli vietiin ihmisiä, kommunistista materiaalia, oppia ja tietoa sekä toimintaohjeita.
Johannes Lifländerin kohtalosta kirjoitettiin Rajamme Vartijat -lehdessä.
Raja Suomen ja Neuvostoliiton välillä oli uusi asia
Lifländerin ja Nuoran partioima Kannaksen raja oli sen aikainen solmukohta: se oli vilkkaasti liikennöity rajanylityspaikka ja sieltä oli hyvät yhteydet suuriin asutuskeskittymiin.
Raja Suomen ja Neuvostoliiton välillä oli toisaalta myös melko nuori asia, sillä Suomi oli itsenäistynyt vain joitakin vuosia aiemmin. Rajaseudun ihmiset olivat tottuneet liikkumaan vapaasti ja käymään kauppaa esimerkiksi Pietarissa. Lisäksi rajan sijainti oli neuvostoliittolaisten mielestä epäselvä ja kahakoita syntyi esimerkiksi tilanteissa, joissa neuvostoliittolaiset tulkitsivat suomalaisten menneen luvattomasti Neuvostoliiton rajan yli.
Suomalaiset tutkivat rajaselkkaukset ja sen jälkeen voitiin lähes aina osoittaa, että luvatonta rajanylitystä ei todellisuudessa ollut tapahtunut. Neuvostoliitto toisin sanoen käytti väittämää myös tekosyynä aseellisen voiman käytölle. Yleistä oli myös se, että venäläiset rajavartijat yrittivät houkutella suomalaisia rajavartijoita ja rajan asukkaita omalle puolelleen rajaa, joskus traagisin seurauksin.
Ei siis ihme, että jännitteet kärjistyivät juuri raja-alueilla. Koko itäraja oli levoton ja vaarallinenkin paikka rajavartijan näkökulmasta.
Tuo kesäyö vuonna 1925 osoitti, kuinka vaarallinen se saattoi olla: rajapartio ajautui miesten kanssa kahakkaan, jossa vaihdettiin laukauksia. Lifländer sai osuman päähänsä ja menehtyi. Nuora puolestaan haavoittui jalkaan ja onnistui lähtemään hevosella takaa-ajoon.
Kuitenkin rajaa ylittävällä miesryhmällä oli odottamassa auto, jolla he onnistuivat pakenemaan. Myöhemmin yksi pakenevista löytyi kuolleena metsästä. Hän oli rajavartiostolle ennestään tuttu henkilö.
Dramatisoitu kohtaus Lifländerin viimeisestä päivästä. Kuva: Rajamuseo
Yllä kuvattu tapaus ei jäänyt valitettavaksi ainoaksi. Pelkästään Kannaksen rajavartioston alueella vuosina 1919-39 kuoli rajalla tapahtuneissa ampumavälikohtauksissa 7 rajavartijaa. Lisäksi 1 kuoli vahinkolaukaukseen ja 1 ampumaharjoituksissa.
Toisen maailmansodan jälkeen puhalsivat uudet tuulet. Poliittinen ja ideologinen ympäristö Suomessa muuttui ja se vaikutti myös raja-alueeseen. Sotien jälkeisessä Suomessa rajavartija on joutunut tarttumaan rajalla aseeseen alle 10 kertaa, eikä yhtäkään rajavartijaa ole ammuttu rajavartiointitehtävissä.
Rajamuseo dramatisoi Lifländerin tapauksen elokuvaksi
Palveluksessa menehtyneitä rajavartijoita on kunnioitettu muistokivillä, ja Rajamuseon kokoelmista löytyi juuri Lifländerin muistokivi. Se toimi suurena innoittajana uutta näyttelyä pohdittaessa.
Heräsi ajatus elokuvasta, joka kertoisi Lifländerin viimeisestä päivästä. Toteutuksessa oltiin uskollisia ajan tyylille ja lopputulos muistuttaakin 1920-luvun mykkäelokuvia aina sille sävellettyä musiikkia myöten. Pääosan esittäjä pääsi tekemään lähes luonneroolin, sillä näyttelijäksi löytyi rajavartijan uraa aloitteleva nuori mies.
Valmis elokuva on osa Rajamuseon ensi keväänä aukeavaa näyttelyä.
Johannes Lifländerin muistokivi
Lifländer-elokuvan näyttelijät vasemmalta oikealle: Jani Loijas, Mikko Veijalainen, Miikka Vento, Riku Hirvonen, Ville Kuusisto, Mika Pousi ja edessä viestintävarusmies Aaro Nuoramo
Lue lisää Rajamuseosta:
Rajamuseon viimeinen kesä | Rajamedia
Lapin kauhu Caesar kiehtoo Rajamuseon vierailijaa | Rajamedia
