Merellä Uratarina: Toisena perämiehenä vartiolaivalla
Morjesta kaikille. Olen luutnantti Lehtinen ja kolmatta vuotta töissä Länsi-Suomen merivartiostossa. Ensimmäiset kaksi vuotta meni merivartioasemalla vartioupseerina ja nyt olen siirtynyt vartiolaiva Tursaalle toiseksi perämieheksi. Tällä hetkellä olen vahtipäällikköharjoittelija, eli harjaannun aluksen käsittelyssä voidakseni toimia vahtipäällikkönä merivahdissa.
Leijonanosan työajasta saa olla merellä
Siirtyessäni merivartioasemalta vartiolaivalle työtehtävät vaihtuivat työaikasuunnittelusta ja venepartioinnista vahdinpitoon ja laivaluokan tehtäviin. Pääsyy miksi näihin tehtäviin kuitenkin hakeuduin säilyi eli leijonanosan työajasta saan olla merellä. Merenkulku itsessään ei tietenkään muuttunut, samoja vesiliikenteen säädöksiä noudatetaan kaluston koosta riippumatta, mutta ohjailtavan kaluston koon ja massan kasvaminen toivat siihen uusia ulottuvuuksia. Vartiolaivan sillalta näkee huomattavasti pidemmälle, kuin nopean veneen pulpetin takaa.
Vartiolaivalla ei toimita vain yhdessä tehtävässä
Käytännössä aina kun laiva liikkuu, niin osallistun jollain tavalla sen liikuttamiseen. Olkoon se sitten ohjailijan tehtävä eli vastaan aluksen navigoinnista merellä. Tutkamittaajan tehtävässä avustan ohjailijaa mittaamalla tutkalla sivuutuksia ja tarkkailemalla ”maalitilannetta” eli muiden aluksien liiketekijöitä meidän suhteen. Tai toimin ruorimiehenä eli käytän aluksen kahvoja ja autopilottia ohjailijan käskyjen mukaisesti.
Aikaisemmalta koulutukseltani olen vahtikonemestari ja niitäkin taitoja olen päässyt hyödyntämään ja virkistelemään valtion aluksilla. Siviilielämässä hankitut tiedot ja taidot hyödyntävät sekä alusta että tekijää.
Vartiolaiva Tursas. Kuva: Janne Heino
Laiva on ainutlaatuinen työympäristö
Laivaelämä itsessään ei suuresti eroa kauppalaivojen ja vartiolaivojen välillä, mutta vartiolaivoilla erikseen suoritetut tehtävät katkaisevat hyvin rutiinin. Laivan rajoitetut tilat luovat omanlaatuisen työympäristön, kun päivän työt suoritettua ei lähdetäkään kotiin perheen pariin vaan jäädään joko ankkuriin tai jatketaan valvontaa yötä myöten oman miehistön kesken.
Merellä ollaan keskimääräisesti noin kymmenen päivää kerrallaan ja sen jälkeen saman verran vapaalla. Itse pidän tässä järjestelyssä siitä, että kun sulkee laivan oven perässään työasiat jäävät konkreettisesti toiseen kaupunkiin ja vapaa-ajasta pääsee nauttimaan täysimääräisesti.
Kaikille, jotka pitävät merellä olosta ja monipuolisesta työstä voin suositella hakeutumaan Rajavartiolaitoksen merellisiin tehtäviin.
ltn Lehtinen
