Tuttuun tehtävään on helppo palata

Yksi urapolkuaan värittäneistä virkamiehistä on Virpiniemen merivartioasemalla työskentelevä Antti Myllykangas. Ensimmäiset työtehtävät laitos tarjosi rajavartijan taimelle virkaanastumisen jälkeen vuonna 2002 Nuijamaan rajatarkastusasemalla. Muutaman kuukauden rajatarkastusrupeaman jälkeen Myllykangas pääsi siirtymään niin sanotulle ”vihreälle rajalle”, eli rajavartioaseman puolelle suorittamaan rajavalvontaa.

Pelkkään rajavartiomiehen valvontatoimeen virkamies ei tyytynyt, vaan haki koiranohjaajan toimeen, johon hänet valittiin vuonna 2005. Työkaluksi ja työkaveriksi valikoitui uskotun rodun edustaja: saksanpaimenkoira. Kyseisiä virkakoiria ohjaajalla ehti olla Nuijamaan vuosina yhteensä kolme yksilöä.

Pohjoisesta, länsirannikolta kotoisin olevalle koiranohjaajalle tuli kuitenkin jossakin vaiheessa vastaan polkujen risteys. Viimeisen koira oli tullut eläkeikään ja alkoi pohdinta mahdollisesta uudesta koirasta tai jopa ihan jostain muusta työstä. Takataskussa polttelivat vastikään työn ohessa hankitut kokin paperit. Täydellinen alan vaihdos olisi ollut vaihtoehto, mutta toisaalta meripuolen toiminnotkin kiinnostivat. Rajaviesti-lehdessä oli ollut taannoin kirjoitus, jossa kerrottiin merivartiokokeista olevan huutava pula. Tämäkin vaihtoehto jäi leijailemaan taustalle.

Tie länteen ja meripuolelle ei ollut ihan yksiselitteinen, koska hakijoita vapaana oleviin tehtäviin yleensä löytyy niin maarajan vartiostoista kuin merivartiostoistakin. Meripuolen miehillä ja naisilla puolestaan on pienoinen kotikenttäetu, koska he ovat suorittaneet merelliset taidot antavan merimodulin Raja- ja merivartiokoululla. Toinen vaatimus merivartiostoihin pääsyyn on kaksikielisyys, eli virkamiesruotsi tulisi olla suoritettuna siirryttäessä maalta merelle. Karsivia nämäkään vaatimukset eivät koskaan ole olleet ja työtekijöitä liikkuu tasaiseen tahtiin maa- ja mervartiostojen välillä. Koulutusta järjestetään tarpeen mukaan.

Sopiva paikka tulikin hakuun Länsi-Suomen merivartiostosta vartiolaiva Uiskolta. Merivartiokokin pesti odotti tekijäänsä. Päätöksiä oli tehty, joten toimintasuunnitelmana oli lähteä hakeutumaan erityisosaamisen turvin merelliseen ympäristöön. Koiranohjaajan korteilla ei vielä ollut tarpeeksi panoksia, mutta kokin koulutus olisi eduksi. Hakuprosessi menikin maaliin ja työkalupakin sisältö muuttui rajusti ‒ koira vaihtui esiliinaan ja soppakauhaan.

Uiskon kotisatama sijaitsi Turussa, jonne Myllykangas kulki vuosia kotoaan Lappeenrannan seudulta. Vaikka työ laivalla oli juuri sitä mitä oli luvattu ja kaikki meni hyvin, kohtalo puuttui jälleen peliin. Virpiniemen merivartioasemalla tuli koiranohjaajan paikka hakuun. Jälleen alkoi mietintämyssy pyöriä päässä. Olihan avoimena oleva paikka Myllykankaan synnyinseudulla ja sanomattakin oli selvää, että lapsiperheen arkea olisi helpompi pyörittää päivittäin töissä käyvänä kuin pitkämatkalaisena.

Paperit lähtivät kohti esikuntaa ja kuinka ollakaan, hakemuspinosta valittiin kokeneen koiranohjaajan CV, joka jäi henkilöstötoimistossa päällimmäiseksi. Oli aika hankkia asunto pohjoisesta ja pakata muuttoauto. Kaikki menikin käsi kädessä – asuin- ja työpaikka löytyivät Oulusta, Haukiputaalta.

Eräänä keväisenä aamuna Virpiniemen käytävillä alkaa valtava puheensorina, ja kaikki puhuvat kuin pikku lapselle. Mikäpä muukaan kuin aseman uusi väripilkku, Myllykankaan uusi työpari Camu on tullut tutustumaan työpaikalleen. Pieni musta kerä on rodultaan labradorinnoutaja ja mahan alus on jalkoja täynnä. Jokainen haluaa hiukan rapsuttaa korvan takaa ja ottaa pienen videon kulkijasta. Valtava ralli ja nuuskiminen kestää reilun tunnin, jonka jälkeen taapero löytää itselleen mukavan nurkkauksen, jonne pötkähtää kiireemmäksi aikaa. Tämän jälkeen Camu ei tiedä muusta maailmasta pitkään aikaa mitään, eikä aseman arkinen aherrus häiritse sen koiraunia.

Camun ja Antin vaellus on alkusuoralla. Ohjaaja aloittaa koiranohjaajan uransa tavallaan alusta, koska koko koulutusohjelma täytyy suorittaa koiranohjaajan peruskurssista alkaen.

Camu oli ohjaajalleen nappivalinta. Kennelistä valittu yksilö on hyvin toimelias, rohkea ja ohjaajaansa kontaktin ottava. Kaikki näyttää lupaavalta. Koira on vielä vauva, joten askelia kohti merivartiokoiran tehtävään otetaan varovaisesti. Pienissä erissä parivaljakko on alkanut tutustumaan monipuolisesti ympäristöön ja sosiaalisuutta on haettu ostoskeskuksista sekä muista vilkkaista paikoista. Erilaisia alustoja koira on päässyt testaamaan talven ja kevään aikana. Kuonon käyttö puolestaan on aloitettu pälvipaikkoihin tehdyillä jälkiruuduilla.

Kun perusasiat alkavat luonnistumaan, Camulle aletaan treenauttaa entistä enemmän merivartiokoirille tyypillisiä lajeja, kuten henkilöhaku, jälki, huumausaineet ja lisänä mahdollisesti vainajien etsintä.

Myllykangas vaikuttaa urapolkuunsa hyvin tyytyväiseltä. Niin työnkuva kuin perhe-elämäkin ovat loksahtaneet kohdilleen ja kaikki edessäpäin näyttää valoisalta. Koira kasvaa ja uudet haasteet virkauralla odottavat.

Lue lisää uratarinoita Rajalta: Töissä Rajalla | Rajamedia