Maalla Rajavartiolaitoksen Perinnepäivässä vaalitaan perinteitä - Tänä vuonna huomiota saa Raatteen 100-vuotisen vartiorakennuksen vaiheet
Kannen kuvassa kesähäät Raatteen vartiolla vuonna 1931.
Raatteen vartiomuseorakennuksen historia
Raatteen kenttävartio perustettiin vuonna 1919. Oman, tänä päivänäkin pystyssä olevan asemarakennuksensa vartio sai käyttöönsä kesällä 1923. 1920–30-lukujen taitteessa rajalla oli levoton aika. Heimosotien karjalaispakolaiset hakivat turvaa Suomesta ja lama-aikana monet lähtivät etsimään onneaan itärajan takaa.
Talvisodassa Neuvostoliiton joukot hyökkäsivät Raatteen tien kautta ja Raatteessa käytiin merkittävä ratkaisutaistelu tammikuussa 1940, kun Puna-armeijan 44. divisioona tuhottiin. Ankarissa talvisodan taisteluissa myös useita Raatteen vartion miehistä kaatui. Kenttävartio vaurioitui asuinkelvottomaksi ja sitä korjattiin rauhan tultua. Taistelun jäljet ja hävitettyjen talojen rauniot muistuttivat sodan kauhuista Raatteessa. Vuonna 1941 syttyi jatkosota. Koko jatkosodan ajan vartioasemalla majaili joukko suomalaisia sotilaspoliiseja. Syksyllä 1944 saksalaiset joukot vetäytyivät osittain Raatteen kautta ja myöhemmin perässä tulevat venäläiset miehittivät itäistä Suomussalmea jonkin aikaa. Marraskuussa 1944 suomalaiset saivat kenttävartion takaisin haltuunsa. Rakennus ihmeellisesti säilyi jatkosodasta ehjänä, eikä sitä poltettu.
Uusi rajavartioaseman vartiorakennus valmistui Raatteeseen vuonna 1958 ja vanha kenttävartio muutettiin perheasunnoiksi. Vanha kenttävartiorakennus jätettiin kylmilleen vuonna 1974, kun aseman pihapiiriin valmistui uusi rivitalo. Vuodesta 1988 asti Raatteen vanha vartio on toiminut Vartiomuseona, kun Kainuun rajavartioston killan Suomussalmen osasto esitti historiallisen rakennuksen säilyttämistä tuleville sukupolville. Vuoden 1939 asuunsa entisöity Vartiomuseo kertoo rajavartioaseman elämästä ennen toista maailmansotaa. Rakennus on ainoa ennen sotia rakennetuista vartiorakennuksista, joka on säilynyt tähän päivään. Raatteen vartiomuseo on kesäisin avoinna yleisölle kesä-elokuussa. Vartiomuseon ylläpidosta ja museotoiminnan pyörittämisestä huolehtii Kainuun rajavartiosto ja Kainuun rajavartioston killan Suomussalmen osasto yhdessä Suomussalmen kunnan kanssa.
Raatteen kenttävartio vuonna 1926.
Nykyinen Raatteen museovartio on entisöity vuoden 1939 peruskorjattuun asuunsa.
Kiltatoimintaan mukaan lähtemällä pääset Rajaperinteiden äärelle
Rajavartiolaitoksen läheisiin yhteistyötahoihin kuuluu 16 yhdistysmuotoista Rajan kiltaa, joita löytyy ympäri maata. Killat tukevat erityisesti Rajavartiolaitoksen ja sen hallintoyksiköiden museo- ja perinnetoimintaa. Kiltojen toiminta vaihtelee paikallisesti, mutta yleensä ne järjestävät esimerkiksi erilaisia tapahtumia, retkiä ja tutustumiskäyntejä, muisti- ja perinnetiedon keruuta, valmistavat julkaisuja tai huomioivat erilaisia merkkipäiviä ja -tilanteita omin perintein. Raatteen vartiomuseon pyörimisessäkin paikallisella Killalla on iso rooli.
Vaikka Kiltojen jäsenistössä on runsaasti Rajavartiolaitoksessa virkauran tehneitä tai varusmiespalveluksensa suorittaneita, ovat ne avoimia kaikille rajaperinteistä kiinnostuneille. Uudet toimijat toivotetaan aina lämpimästi mukaan toimintaan. Lähimmän Rajakiltasi löydät esimerkiksi valtakunnallisen Raja- ja merivartiojoukkojen perinneyhdistyksen (RMVJPY) nettisivuilta. RMVJPY on valtakunnallinen yhdistys, jonka jäseniä suurin osa Rajan killoista on.
Rajavartiolaitoksen valtakunnallisessa Perinnepäivässä huomioidaan 100 vuotta täyttävää Raatteen vartiomuseorakennusta
Rajavartiolaitoksen valtakunnallisessa Perinnepäivässä 18.8. kunnioitetaan tänä vuonna Raatteen vartiomuseorakennuksen 100 vuotista historiaa sekä 35 vuotista taivalta Vartiomuseona. Rajavartiolaitoksen Perinnepäivä järjestetään nyt toista kertaa ja sen tarkoituksena on Rajavartiolaitoksen toimintaan ja tehtäviin liittyvien perinteiden säilyttäminen sekä jatkaminen tuleville sukupolville. Samalla juhlistetaan Raja- ja merivartiojoukkojen perinneyhdistyksen sekä Rajavartiolaitoksen toimintaan liittyvien Kiltojen tekemää ansiokasta perinnetyötä.
Teksti: Tapani Lintula ja Maiju Isopahkala, Kainuun rajavartiosto
Kuvat: Kainuun rajavartiosto