Maalla Blogi Rajakoira Nala jäljen perässä
Kesä meni, että heilahti! Ihan hyvä näin, on vilpoisempaa. Tosin nyt on ollut myrskyä ja sadetta, mikä tuo haastetta esimerkiksi jälkitreeneihin. Olen nyt kerennyt olla muutaman vuoron töissä loman jälkeen äitin kanssa. Kyllä me lomallakin treenailtiin mutta muistettiin myös paljon leikkiä ja levätä.
Olen nyt kuusi kuukautta vanha ja painan 27 kiloa. Kaikki vauvahampaani ovat jo tippuneet ja lähes kaikki hampaat ovat puhjenneet ja kasvaneet niin isoiksi kuin aikuisillakin koirilla, ainakin melkein.
Meidän jäljestystreenit etenevät kivasti. Olemme ajaneet jälkiä muun muassa nurmella, hiekalla/soralla ja asfaltilla. Äiti on tehnyt meille jälkiä ja olen saanut muutaman vieraan ihmisen jäljenkin ajaa. Jäljellä on ollut suoria pätkiä, mutkia ja kulmia. Olen saanut itse etsiä jäljen, kun äiti antaa minulle käskyn. Äiti kokeili hänen työkaverinsa kanssa parina päivänä, miten minä reagoin, jos äitin tekemän jäljen yli on kävellyt joku muu ihminen. Äiti tiesi, mistä se toinen jälki on mennyt yli mutta minä en tiennyt, eikä minulle kerrottu, että siellä on edes tällainen toinen jälki. No, minä jäljestin, nuuskutin vimmatusti menemään ja koska olen aina samaa jälkeä ajamalla eli pysymällä samalla jäljellä saanut palkan, eli herkkua ja jäljen lopussa lelun niin jatkoin jäljenajoa toisesta jäljestä huolimatta. Äiti oli tosi iloinen ja sain paljon kehuja.
Äitin kaverit ja työkaverit ovat olleet joskus mukana jäljellä ja myös kuvanneet meidän työskentelyä. On kuulemma hyvä ottaa välillä videolle treenejä ja katsoa jälkikäteen suoritus uudestaan. Videon voi myös lähettää muille koiramiehille ja heillä saattaa olla antaa jotain neuvoja tai vinkkejä treeneihin. Kollegoiden tuki on tärkeää ja me rajakoirat ohjaajinemme treenaammekin paljon yhdessä muiden ohjaajien kanssa.
Jäljen lisäksi olen muun muassa saanut etsiä esineitä maasta. Välillä harjoittelemme teknistä suoritusta niin, että näen esineen ja välillä saan etsiä nokkani avulla. Meidän koirien nenä on todella tehokas. Tiesitkö, että koirilla on parhaimmillaan jopa 250-300 miljoonaa aistinsolua. Ihmisellä vain noin viisi miljoonaa ja koirien aivojen hajua käsittelevä alue on 1/8 aivoista. Ihmisellä tämä alue on 1/2500 aivoista. Ihmeellistä!
Sain muuten ihan oman ulkotarhan. Voin siellä nauttia raikkaasta ulkoilmasta aina välillä. Minulla on siellä myös koppi, missä voin käydä ottamassa torkutkin, jos siltä tuntuu.
Kävimme pari päivää sitten äitin kaverin luona. Siellä oli hevosia, kanoja ja vuohia. Hevoset ovat minulle jo ihan tuttuja mutta kanoja ja vuohia en ollut koskaan ennen nähnyt. Vuohi ei ollut kovin kiinnostava, mutta kanat olivat aika hauskoja. Katsoin niitä vähän aikaa, mutta sitten äiti oli jo kiinnostavampi ja sain herkkuja, kun käännyin äitin luokse. Olemme käyneet äitin kanssa paljon erilaisissa paikoissa, missä on kaikkea uutta ja ihmeellistä, osa asioista toki tuttuja. On tärkeää tottua kaikenlaiseen; ääniin, erilaisiin pintoihin, toisiin koiriin ja muihin eläimiin, liikenteeseen ja erilaisiin ympäristöihin.
En saisi liikaa kiinnostua asioista varsinkaan, kun olen töissä, sehän on selvä, koska se häiritsisi keskittymistä. Osaankin hyvin keskittyä asiaan, teemmehän töitä äitin kanssa yhdessä tiiminä ja se on kivaa. Nyt minua kyllä rupesi väsyttämään hirmuisesti. Taidankin lähteä päiväunille.
Seuraavaan kertaan! Hau Hau!
Nala
