Ohranan talon historia on komea
Uusrenessanssityylisen rakennuksen suunnitteli ruotsalainen arkkitehti Axel Högberg. Pääsisäänkäynnin yläpuolelle Robert Stigell veisti neljä atlashahmoa. Viisikerroksisessa talossa oli sen valmistuttua 216 huonetta ja siihen muutti asumaan 47 ruokakuntaa (290 henkilöä). Uuden vuokratalon asukkaiden ammatit vaihtelivat hovioikeudenneuvoksesta ja kauppiaasta aina työmiehiin ja kauppa-apulaisiin saakka. Taloa alettiin kutsua Ferninandin taloksi.
Talon rakennuttaja ruotsalainen maalarimestari Per Erik Färlander myi rakennuksen vuonna 1891 J.E. Walleniukselle. Häneltä talon omistus siirtyi konkurssihuutokaupan kautta vuonna 1893 Yhdyspankille. Kouluhallituksen venäjän kielen tarkastaja, myöhemmin valtioneuvos Alexander Jefremoff osti rakennuksen Yhdyspankilta vuonna 1897. Alexander Jefremoff myi rakennuksen 1904 Venäjän valtiolle. Taloon asettui Santarmihallitus esikuntineen sekä Venäjän valtiollisen poliisin, Ohranan, Suomen osasto. Sen mukaan talo sai toisen, huonokaikuisen lempinimensä ”Ohranan talo”. Santarmihallitus oli majoittunut lähinnä viidenteen kerrokseen ja rakennuksen muut huoneistot oli muutettu Santarmilaitoksen ja armeijan upseereiden ja alipäällystön asunnoiksi. Huhujen mukaan rakennus olisi toiminut poliittisten vankien säilytyspaikkana, josta heidät olisi kuljetettu vankeuteen Siperiaan. Todellisuudessa talon tiloissa lienee kuitenkin toimitettu ainoastaan kuulusteluja varsinaisten pidätyssellien ja vankityrmien ollessa päävartiossa ja Katajanokan lääninvankilassa. Kuulusteltavaksi tuotu vanki kuljetettiin viidennestä kerroksesta salaista porraskäytävää pitkin pihalle ja sieltä jälleen vankilaan tai välittömästi Siperiaan vietäväksi.
Santarmihallituksen aikana rakennuksesta teetettiin venäläisellä Insinöörikomennuskunnalla tarkat mittapiirustukset. Niistä käy ilmi, että venäläiset muuttivat rakennuksen huonejakoa poistamalla huoneistojen keskeltä eteistiloista seiniä ja kylpyhuoneita, jolloin muodostuivat nykyiset pitkät keskikäytävät.
Kansalaissodan aikana rakennus oli Punakaartin hallussa ja talossa toimi ainakin jonkin aikaa ”Armeijan, Laivaston ja Työmiesten Aluekomitean Rajavahtiosasto”.
Kansalaissodan jälkeen rakennus siirtyi sotasaaliina Suomen valtiolle. Väliaikaisena haltijana oli Sotasaaliskeskusosaston kiinteistöosasto.
Vuoteen 1924 mennessä rakennus siirtyi Puolustusministeriön käyttöön. Puolustusministeriö ja yleisesikunta (myöh. pääesikunta) sijaitsivat talossa aina vuoteen 1939 saakka. Tänä aikana perustettiin mm. Puolustusneuvosto, jonka johtajana toimi marsalkka Mannerheim. Puolustusneuvosto kokoontui nykyisen rajavartiolaitoksen esikunnan tiloissa vuosina 1931-1939. Mannerheimillä oli myös työhuone silloisen yleisesikunnan yhteydessä. Vuoden 1933 huonejaon mukaan Mannerheimin työhuone oli neljännessä kerroksessa, nykyinen toimistohuone no. 410.
Rajavartiolaitos muutti taloon vuonna 1939. Ennen peruskorjausta rakennus oli rajavartiolaitoksen esikunnan ja pääesikunnan kuvakeskuksen ja eräiden sosiaaliministeriön osastojen käytössä.
Talo selvisi sodista ja säästyi 1960-luvun vanhojen talojen purkuvimmalta. Laaja peruskorjaus tehtiin rakennuksessa vuosina 1987-1991. Silloin talo koki suurimmat muutoksensa ja muun muassa siipirakennus purettiin. Sen tilalle rakennettiin uudisosa arkkitehtien Pirkko ja Arvi Ilonen suunnitelmien mukaan.
Rajavartiolaitos muutti Kalasatamaan vuonna 2012 ja virastorakennus jäi näin ollen tyhjilleen. Vuonna 2018 rakennus kuitenkin palautettiin takaisin alkuperäiseen tarkoitukseensa eli asuinkäyttöön.
