Hyppää sisältöön
Rajamedia - logo
Ajankohtaisia ja taustoittavia juttuja - Rajavartiolaitos 2021

Maalla Komennus Kroatiassa antoi perspektiiviä rajavartijan työhön

Kaakkois-Suomen rajavartioston vanhempi rajatarkastaja Mari Huovinen oli Frontex-komennuksella Kroatiassa Bajakovon rajanylityspaikalla kahden kuukauden ajan.
30.8.2021 11.11
Vanhempi rajavartija Mari Huovinen seisoo Bajakovon aseman ympäristössä.

Huovinen oli miettinyt komennuksille hakemista jo muutaman vuoden, mutta keväällä 2020  elämäntilanne oli sellainen, että lähtö tuli mahdolliseksi. Loppusyksystä hänelle sitten tarjottiin komennusta.

-    Hieman mietitytti olla kaksi kuukautta poissa, mutta olen aina ollut kiinnostunut ulkomailla työskentelystä. Se on ollut sellainen pieni haave, Huovinen kertoo.

Itse hakeminen oli helppoa ja selkeää. Hausta tuli ilmoitus Rajavartiolaitoksen intranetiin. Tärkeää oli perustella, miksi haluaa lähteä. Huovinen uskoo englannin kielen ja kokemuksen auttavan haussa:

-    Kun työtä on jo takana muutama vuosi, niin omassa virassa on jo jotain, mitä antaa, kun lähtee työskentelemään toiselle asemalla. Ihan uutena työntekijänä ei olisi ollut välttämättä niin paljon annettavaa ja osaamista komennusta varten.

Frontex-komennuksille haetaan omalla ”työprofiililla” esimerkiksi asiakirjatutkijaksi, ensimmäisen linjan tarkastajaksi tai koiranohjaajaksi. Maarajan työntekijät menevät maarajan tehtäviin ja meripuolen työntekijät meripuolen tehtäviin. Vapaata valintaa hakijalla ei tehtävissä ole. Frontex tarjoaa paikkaa hakijalle, ja hakija päättää kiinnostaako häntä kyseinen komennus. Huovinen ei ollut etukäteen miettinyt, mihin haluaisi lähteä tai mikä maa erityisesti kiinnostaisi.

-    Puhtaasti lähdin ajatuksella, että jos tulee tarjous, niin lähden kokeilemaan ja hakemaan kokemusta. En ollut aiemmin käynyt Kroatiassa, mutta se yllätti todella positiivisesti. Maan itäpuoli on todella Balkan-tyyppistä verrattuna eurooppalaistyyppiseen rannikkoon. Ihan kuin siellä olisi kaksi maata yhden sisällä.

Huovisen komennuspaikka Bajakovo sijaitsee Kroatian itärajalla kaakossa pikkukylien ja peltojen keskellä. Kulkuyhteydet ovat kuitenkin hyvät koko maan läpi, Zagrebista Bajakovoon ajaa moottoritietä pitkin vain kolme tuntia. 

Vaihtelua perustyöhön

Bajakovossa Huovinen työskenteli ensimmäisen linjan profiililla. Käytännössä hän teki asiakirjojen ja ajoneuvojen sekä raskaan liikenteen tarkastuksia esimerkiksi laittoman maahantulon paljastamiseksi. Varsinaisia rajatarkastuksia hän ei voinut tehdä, sillä vaadittavat oikeudet ja tarvittava kielitaito puuttuivat.

Rajanylityskulttuuri Bajakovossa on erilainen kuin Suomessa. Rajan saa Bajakovossa ylittää myös jalan ja sekä kauttakulkuliikennettä että painetta laittomiin rajanylityksiin on paljon. Ihmisiä voi löytyä piiloutuneena rekkojen lisäksi myös henkilöautoihin.  Liikennemäärä Bajakovossa on yli 200 000 rajanylitystä kuukaudessa ja ennen koronaa kahdeksan miljoonaa rajanylittäjää vuodessa. Raskas liikenne on hyvin runsasta, noin 500 rekkaa vuorokaudessa. Siinä riittää rajavartijoille tekemistä, sillä jokainen rekka tarkastetaan käsin. Apuna ovat sydämenlyöntiskanneri sekä koirat. 

Asiakirjatutkinta ei Bajakovossa ole ihan samalla tasolla kuin Suomessa. Suomessa jo rajavartijan peruskurssilla on aika kattava koulutus asiakirjatutkintaan, mutta Kroatiassa koulutusta ei ole samalla tasolla, joten Frontexin resurssit ovat tärkeä lisä. 

Paikallisten apuna erilaisessa työkulttuurissa

Työmaailmassa moni asia on hyvinkin eri tavalla Kroatiassa kuin Suomessa, ja välillä Huovisen oli vaikea katsoa, miten asiat siellä hoidettiin. Hän halusi kunnioittaa paikallisia, joten tilanne täytyi katsoa tarkkaan ja sitten kysyä, miksi jokin asia hoidetaan näin. Syynä asioiden eri tavalla hoitamiseen oli osittain resurssipula. 

-    Itse näkee, että osan asioista voisi tehdä eri tavalla ja helpommin, näkee kehityskohteita. Piti kuitenkin sopeutua tilanteeseen ja ymmärtää paikallista työkulttuuria, jotta pystyi työskentelemään, Huovinen selventää.

Osaa paikallisista Huovisen työtavat kiinnostivat, ja he saivat niistä uusia ideoita omiin työskentelytapoihinsa. 

-    Paikallinen henkilöstö on hyvin motivoitunutta, ja he haluavat oppia uusia työtapoja, Huovinen kuvailee.

Bajakovossa Huovinen pääsi kokemaan ja näkemään asioita, joihin ei Vaalimaalla törmää. Reissu avasi silmiä, ja se mitä uutisissa näkee ja kuulee tuli konkreettisemmaksi. Laittomiin rajanylityksiin liittyvät asiat olivat ammatillisesti parhaita kokemuksia. 

-  Nyt pystyy ymmärtämään asioita laajemmin ja tietää, millä tavalla asiat oikeasti ovat esimerkiksi täällä Kroatian ja Serbian välisellä rajalla. Se laajensi ammatillista maailmankuvaa todella paljon, Huovinen kertoo.

Bajakovossa Huovinen näki myös erilaisia asiakirjoja kuin Vaalimaalla. Lisäksi vastaan tuli väärennettyjä asiakirjoja. 

-    Opin myös, kuinka tarkastetaan rekka kunnolla käsin. Meillä Suomessa ei välttämättä ole samanlaista tarvetta tarkastaa jokaista rekkaa, sillä laittoman maahantulon paine ei ole yhtä kova, Huovinen pohtii.

Hurjinta Huovisen mukaan on se, että paikallisille kaikki tämä on arkipäivää. 

-    Reissu sai tajuamaan, että kyllä Suomessa ollaan lintukodossa, meillä on Rajavartiolaitoksessa asiat tosi hyvin, Huovinen pohtii. 

Suositukset komennuksille

-    Ehdottomasti suosittelisin komennukselle lähtöä, jos on yhtään paloa nähdä vähän muutakin kuin omaa normaalia työarkea, Huovinen kannustaa.

Reissu antoi Huoviselle paljon perspektiiviä, motivoi ja hänelle tuli palo kokea lisää. Komennuksia Huovinen  suosittelee henkilöille, jotka tykkäävät matkustaa, pärjäävät ulkomailla ja ovat sosiaalisia:

-    Paljon enemmän saa irti, kun on itse aktiivinen ja kommunikoi paikallisten kanssa. 

Tärkeintä on kuitenkin Huovisen mukaan, että on kiinnostunut ja motivoitunut työstään ja haluaa kehittää itseään. Englannin kielen taitoa vaaditaan, ja tietynlainen avarakatseisuus auttaa myös. 

-    Ehdottomasti kannattaa hakeutua kategoriaan 3, komennus oli tosi hyvä kokemus! Olen iloinen siitä, että itselle tarjoutui tällainen mahdollisuus, Huovinen kiittelee.

 

Teksti: Veera Savelius

Juttu on julkaistu alun perin Rajamme Vartijat -lehdessä