Maalla Koira joka ei suostunut kuolemaan − rajakoira Caesarin tarina
Rajakoira partiokierroksella. Kuvituskuva.
Rajavartiolaitoksen perustamisvuonna 1919 ei ollut rajakoirista, noista rajojemme pikku karvatassuista vielä tietoakaan. Vuonna 1920 Rajavartiolaitos sai koiria jo onnistuneesti hyödyntäneeltä poliisilta kuitenkin ehdotuksen koiran hankkimisesta ja päätti kokeilla ajatusta. Saksanpaimenkoira Caesar rekrytoitiin imatralaisesta poliisikoirasiittolasta kaikkien aikojen ensimmäiseksi rajakoiraksi. Caesar toimi rajakoirana Lapissa, Sallan alueella.
- Caesar oli pirun tehokas partio- ja jälkikoira. Kun se tuli Lappiin vuonna 1920, alkoi rikospiikki taittua hyvin äkkiä, Mikko Veijalainen kuvaa Caesarin työnjälkeä. Veijalainen on museomestari Jani Loijaksen sekä Raja- ja merivartiokoulun henkilökunnan kanssa vastuussa Immolan uuden Rajamuseon suunnittelusta.
Caesar muistetaan erinomaisesta työstään, mutta myös eräästä toisesta seikasta. Se nimittäin oli oikea jääräpää. Caesar viihtyi vain harvojen seurassa, eikä sitä siksi miellyttänyt erään vieraan kapteenin tervehtimisyritys vuonna 1929. Useista Caesarin varoituksista huolimatta kapteeni yritti päästä silittämään koiraa, ja sai siitä palkkiokseen hampaanjäljet takapuoleensa. Ja sehän ei kapteenia naurattanut.
Rajavartijat saivat suoran käskyn lopettaa koira, aikaa annettiin vaivainen viikko. Nopein tapa lopettaa Caesar olisi tietenkin ollut ampua sitä takaraivoon.
- Rajavartijat alkoivat kuitenkin miettimään, että ‘hetkinen, tämähän on meidän kaikkien aikojen ensimmäinen koira, sehän olisi kiva täyttää ja pitää muistona’. Kuulanreikä pilaisi turkin, Veijalainen tarinoi.
Caesar väisti siis luodin - kirjaimellisesti.
Lopetus päätettiin tehdä hienovaraisemmin. Tämä tapahtuisi myrkyttämällä eläin rotanmyrkyllä. Näin koiran turkki säilyisi tahraantumattomana. Caesarille syötettiin myrkytettyä ruokaa kolmesti päivän aikana, mutta se vain tepsutteli menemään. Ei ollut moksiskaan. Hetken ihmeellistä koiraa ja sen selviytymistä pähkäiltyään rajavartijat totesivat sen kehittäneen jossain kohtaa elämäänsä immuniteetin rotanmyrkylle. Ehkä se sai sen syötyään partioreissuilla koko ikänsä porovarkaiden jättämää myrkytettyä ruokaa.
Tämäkin lopetuskeino päätettiin haudata tehottomana.
Kolmas idea Caesarin päivien päättämiseksi oli kaikista radikaalein. Koira päätettiin lopettaa hirttämällä. Idea tuli eräältä kolttasaamelaiselta poromieheltä, Veijalainen kertoo. Tuohon aikaan kolttasaamelaisilla oli tapana hirttää vanha koira, kun uutta oltiin ottamassa tilalle.
- Caesarkin päätyi lopulta köyden jatkoksi. Tyly oli koiralla kohtalo, mutta sen legenda elää tänäkin päivänä, Veijalainen kertaa.
Toden totta. Erityisesti Lapin rajavartiostossa Caesar muistetaan edelleen hyvin.
“Sotien jälkeen Rajalla oli vielä käytössä koirien fyysinen rankaisu piikkipantoineen ja sähköiskuineen.”
Kuinka aitona Caesarin tarinaa voidaan pitää? Museomestarin mielestä montaa tarinan kohtaa on paisuteltu.
- Suurin osa mainituista Caesariin liittyvistä asioista on ilman asiakirjojen tukemaa totuuspohjaa, eli voidaan puhua myyteistä tai tarinoista, jotka ovat ”kulkeutuneet” tähän päivään saakka. Ja vuosien mittaan kertomukset Caesarista ovat keränneet myös niin kutsuttua Lapin lisää, Loijas muistuttaa sähköpostivastauksessaan.
Oli miten oli, Caesar on säilytetty täytettynä ja sen voi nähdä ilmaiseksi uuteen tilaan siirretyssä Rajamuseossa, joka aukeaa ilman mahdollisia muutoksia Immolan varuskunnan viereen ensi keväänä. Uusi museo kertoo Rajavartiolaitoksen yli satavuotisesta historiasta avoimesti, aina tästä alkuaikojen julmasta koiranlopetustavasta lähtien.
- Sotien jälkeen Rajalla oli vielä käytössä koirien fyysinen rankaisu piikkipantoineen ja sähköiskuineen, Veijalainen kertoo.
- Nekin tuodaan museossa suoraan esiin. Kerromme läpinäkyvästi, että näin on tehty, eikä tehdä enää.
Teksti: Elias Juuti
Viestintävarusmies, RVLE
