Merellä Kellonmeren merenkulkijoille rakentui uusi maamerkki

Aseman historia ja koko tontin historia on ollut vaiherikas. Aikoinaan tiilestä ja betonista muovattu järkäle toimi edustavana ja uskottavana alueen merenkulun peruspilarina.

Asema sisälsi matalan majoituskerroksen vieraspäätyineen sekä korkean tornimaisen osan, jossa Oulun merivartioalueen johto suitsi joukkoja lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi. Ylimmässä kerroksessa oli päivystäjän paikka, joka tähysti merelle vahvojen kiikareiden avulla, minne optinen katsanta ei enää ulottunut. Viereisessä rakennuksessa toimi keittiö, sosiaalitilat sekä toimistotiloja, jotka palvelivat Virpiniemen merivartioaseman tarpeita. Lisäksi aseman tontilta löytyivät Ilmatyynyalushalli, venehalli, sekä aseman sydän – pieni punainen rantasauna.

Matka kyseiseen kokoonpanoon oli kestänyt aikaa ja matkalla oli kärsitty sisäilmaongelmistakin. Päärakennusta ehdittiin remontoida vesivahingon jäljiltä suurella rahasummalla ja hetken kaikki näytti hyvältä.

Auvoisia aikoja ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Ensiksi jouduttiin purkamaan ruokalarakennus, jossa olivat omat ongelmansa. Pian tämän jälkeen uutukaisissa, remontoiduissa tiloissa alkoi väki sairastaa. Monien tutkimusten löydöksenä havaittiin rakennuksen perustuksista tulevia yhdisteitä, joka ratkaisi lopullisen tuomion. Tämäkin rakennus oli purettava ja seuraava tukikohta olisi viereen tuleva viipalerakennus. Väistötilat palvelivat aseman henkilöstöä peräti kuuden vuoden ajan.

 

Joko nyt?

Vuosi toisensa jälkeen asemalla oltiin toiveikkaita – joko nyt? Aina uutiset eivät olleet parhaita mahdollisia ja väelle kerrottiin jopa, ettei rahoitusta aseman rakentamiseksi olisi näköpiirissä. Moni muukin Rajan Senaatilta vuokraama rakennus oli kokemassa purkutuomion tai vähintään laajan remontin.

Kaikki muuttui 2023 vuoden loppupuolella, kun ensimmäiset työmiehet ilmestyivät tontille. Alkoi valtava kuhina ja vanha rakennus lähti murusina autojen lavoilla pois. Asemalla vastailtiin aamuhämäristä asti puhelimeen, kun portin takana odoteltiin pääsyä rakennustyömaalle. Vaikka turvallisuusselvityksiä tehtiin ja avaimiakin kuitattiin monelle eri toimijalle, osa piti päästää portista valvotusti.

Vuosi meni sumun keskellä ja monenlaisten rakennusäänten säestämänä. Aseman arki oli remonttiarkea. Osittain tämä oli jo juurtunut aseman kulttuuriin erilaisten muuttojen ja remonttien myötä. Olihan vuosien varrella ehditty lakkauttaa alueelta kaksi merivartioasemaakin; Kemi ja Kalajoki. Jossain vaiheessa aseman tonttia ja tiloja jaettiin Pelastuslaitoksen kanssa Rajan vastatessa silloisen hallituksen budjettileikkauksiin. Paljon oli ehditty näkemään, mutta valo löytyi tunnelin päästä.

 

Tilaa töille ja öille

Vuoden 2024 joulukuussa, 670 neliömetriä oli uljaana ja valmiina muuttoa varten. 4,5 miljoonaa oli huvennut projektiin, mutta ei turhaan. Aikataulussa valmistunut asemarakennus on uusinta tekniikkaa hyödyntävä kokonaisuus, josta kertovat merelle päin aukeava katolle sijoitettu aurinkopaneelirivistö. Tilat on mietitty työnteon ja asemalla majoittumisen näkökulmasta mahdollisimman toimiviksi, mutta ylimääräisiä neliöitä ei juurikaan jäänyt. Rakennuksen toinen pääty on varattu toimistoille, kun puolestaan majoitustoiminnot sijaitsevat toisessa päädyssä. Väliin jäävät pukutilat, peseytymistilat, kuntosali sekä keittiö, jonka yhteydessä on monitoimitila palaverointia ja ruokailua varten.

Asemarakennuksen rakennushankkeen aikaan aseman tontin infra sai muutakin päivitystä. Laiturihankkeen myötä satama uudistettiin täysin nykyaikaiseksi ja turvalliseksi kokonaisuudeksi. Uudet tankkausasemat odottavat vielä asennusta, jonka jälkeen alkaa olla niiltäkin osin valmista.

 

Avajaisin aseman uuteen aikaan

Aseman viralliset avajaiset vietettiin huhtikuun alkupuolella. Ihan kaikki kalusteet eivät olleet ehtineet vielä saapua, mutta rivakalla toiminnalla ja ideoinnilla kaikki oli valmiina kutsuvieraita varten. Kutsutuista tilaisuuteen saapui Rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö, kontra-amiraali Tom Hanén sekä Länsi-Suomen merivartioston komentaja, kommodori Marko Tuominen. Lisäksi tilaisuudessa nähtiin joukko hankkeeseen osallistuneiden tahojen edustajia sekä eri viranomaisten ja yhteistyökumppaneiden edustajia.

Tilaisuus alkoi puheiden säestämänä, joista sai aistia projektin läpiviennin onnistuneen varsin mukavasti ja vastaavaa konseptia tullaan käyttämään muissakin laitoksen tilahankkeissa. Kommodori Tuominen kiitteli puheessaan aseman henkilöstöä projektin läpiviennistä ja amiraali Hanén lisäsi omaan puheeseensa palan alueen historiaa. Monelle paikallisellekin tuli historian oppitunti, miten kaikki on lähtenyt ammoisten aikojen vaikeiden ja sotaisten vaiheiden kautta nousuun. Hanén muistutti paikalla olijoita siitä, että uusi rakennus on vahva merkki sille, että Oulussa merivartioasemalle on ehdottomasti tarvetta ja näin se tulee jatkossakin olemaan.

Kutsuvieraat saivat läpivalaisun uuden aseman lisäksi koko aseman toiminnoista ja kalustosta. Tämän jälkeen aseman emäntä Eija Annala tarjoili juhlaväelle maittavan lohikeiton lisukkeineen. Samalla aseman väki pääsi avaamaan uuden terassin, jonne oli järjestetty lisätilaa ruokailua varten.

Mukava sää loi hienot olosuhteet tälle lämminhenkiselle tilaisuudelle, jota vietettiin edellisen kerran lähes 70 vuotta sitten. Kestääkö nykyinen asema yhtä kauan – aika näyttää.

 

Kirjoittaja: Tuomo Pajula