Merellä Ikikandin tavoitteena on kuulua vakiokalustoon töissä ja kotona
Kadettikoulun alussa en tiennyt juuri mitään Rajavartiolaitoksesta, mutta samalle kadettikurssille sattuneen rajavartijan rekrykampanja Rajavartiolaitokselle oli virheetön. Kolmen vuoden opiskelujen jälkeen oli aika pakata tavarat varsinaissuomalaisesta kodista ja suunnata kohti Ivaloa kouluttumaan tiedustelijoita. Samaan aikaan Ivalossa aloitti myös jo edellä mainittu rajavartija – tuore upseeri. Ura varusmiesten parissa jäi kuitenkin lyhyeksi sopimussotilastausta huolimatta ja vain vuoden jälkeen oli aika ottaa ensimmäinen askelma kohti lopullista päämäärää, joka oli kotikonnuilla.
Kainuussa vietettyjen värikkäiden vartioupseerivuosien jälkeen Rajavartiolaitoksen esikunnan materiaaliyksikkö haki toimistoupseeria Turkuun ja uusi taival materiaalihallinnon parissa alkoi. Olin uudesta tehtävästä motivoitunut, koska työpaikalle pääsi näppärästi polkupyörällä koko Suomen halki keskellä yötä ajamisen sijaan ja jokainen ilta päätyi yhteismajoituksen sijaan omaan sänkyyn ja puolison kainaloon.
Olen pystynyt itse vaikuttamaan omaan uraani ja sen sisältöön luomalla oman polkuni.
Kadettikoulun rajalinjan opeilla oli luontevaa lähteä logistiikan, hankinnan, speksauksen ja elinkaarisuunnittelun ammattilaiseksi. Erityisesti opinnäytetyöni rajatarkastusten automatisoinnin vaikutuksista Rajavartiolaitoksen johtamiskulttuuriin on ylipäänsä siivittänyt minut pitkälle elämässä. Työ on kuitenkin tekijänsä paras opettaja ja oppimista helpotti huomattavasti materiaaliyksikön johdon ja materiaalihallintoupseereiden kesken loimunnut erinomainen yhteishenki.
Seitsemän vuotta vierähti materiaalihallinnon parissa, kunnes siirryin vuoden 2023 lopulla Länsi-Suomen merivartioston esikuntaan, meritoimistoon. Tuoreeltaan takaisin operatiiviselle puolelle loikanneena voi esittää vilpittömät kiitokset työnantajalle, joka on mahdollistanut jo kolmeen kertaan täysin käytännössä uuteen ammattiin hyppäämisen työnantajaa vaihtamatta. Unohtamatta, että jokaiseen hyppyyn ponnistus tuli työntekijältä itseltään. Ja siinä mielestäni ura ikikandina esittäytyy parhaimmillaan.
Esikunnasta ehtii mukaan perheen yhteisiin harrastuksiin.
Olen pystynyt itse vaikuttamaan omaan uraani ja sen sisältöön luomalla oman polkuni. Sen polun varrella olen voinut nähdä päivittäin pienten lasteni kasvavan ja ilahduttanut puolisoni, kun ennenkuulumattomat huhtikuiset lumityöt tuli tehtyä etäpäivän kahvitauolla. Olen kyennyt oppimaan työni, koska ei ole tullut siirtoa parin vuoden välein uuteen toimintaympäristöön ja osaamalla tehtäväni olen toivottavasti tukenut myös ympärilläni työskenteleviä.
Huhut kertovat, että seuraava askel ikikandin polulla on virkaurakurssi, joka avannee oven uran viimeiseen vaiheeseen. Mikä on tuon tulevan kurssin sisältö, jotta se voisi antaa kaikille kadettikoulun johtamisopit ja vuosia esimiehenä työtä tehneille kouluttajille, vartioupseereille, materiaalihallintoupseereille, lentäjille jne. jotakin konkreettista? Omana toiveena on kosolti operatiivista suunnittelua ja rutkasti verkostoitumista, koska niistä jälkimmäinen on kaikkien kurssien todellinen suola.
