Hyppää sisältöön

Merellä Blogi Heikoilla jäillä

Jäätalvina jäihin vajonneet kulkijat työllistävät pelastusviranomaisia. Pintapelastajan työssä noita onnettomia kohtaa vuosittain. Lukumäärä vaihtelee hieman talvesta riippuen, mutta varmaa on, että joka talvi heitä kohtaa. Toiset heistä selviävät säikähdyksellä ja kastuneilla vaatteilla. Kaikille ei kuitenkaan käy yhtä hyvin.
2.12.2021 12.17
Heikkoa jäätä, kuvassa myös laiva ja jäillä ihmisiä.

Jäätalvi mahdollistaa vesistöjen monipuolisen hyötykäytön. Pilkkiminen, retkiluistelu, hiihtäminen, moottorikelkkailu ja autoilu jääteillä on vain osa tuosta loppumattomasta listasta. Mökeille saadaan kuljetettua rakennus tarpeita ja onnekkaimmilla hyvänä jäätalvena työmatka nopeutuu tuntikaupalla. Aurinkoisella ilmalla retkeilijän poskiin tarttuu sekä rusketus, että puna ja aivan huomaamatta. Aavat maisemat antavat ajatuksille tilaa seikkailla ja meri-ilma on raikasta hengittää.

Jäällä kulkijaa uhkaa kuitenkin kylmä kylpy ja hypotermia.

Jäällä liikkujilla on viranomaisia työllistävä vaikutus, mutta ilmankin pärjättäisiin. Vesipelastustehtävä sitoo useita viranomaisia. Hätäkeskus, meripelastuskeskus, pelastuslaitos, poliisi, terveystoimen ensihoito, vapaaehtoinen meri- ja järvipelastus seura, merivartiosto ja vartiolentolaivue, tässä nyt muutamia mainitakseni. Mikäli uhri saadaan ns. hengissä sairaalaan, saattaa teho-osastolla hoito sydänkeuhkokoneessa jatkua useita päiviä.

Tehtävänä vesipelastus (Aarne 483) on pintapelastajille rutiinia. Nopeasti helikopteri ilmaan, matkalla kohteelle puetaan pintapelastusvarusteet, pelastusvinssillä alas avantoon pelastettavan luo, josta uhri nostetaan pelastuslenkillä ylös helikopteriin. Helikopterissa leikataan märät vaatteet pois ja siirretään potilas lämpimään hypotermiapussiin. Hukuksiin joutuneet, tajuttomat hypotermiset, tarvitsevat kuljetuksen aikana lisäksi hapetusta ja painantaelvytystä. Ja eikun nopea kuljetus sairaalaan jatkohoitoa saamaan.

Pintapelastaja ja pelastettava roikkuvat helikopterin köydessä, alla näkyy meri.

Harvalla kulkijalla on tosiasiallista, riittävää kokemusta ja perinnetietoa oikullisten jäiden turvallisuudesta. Siltojen aluset tiedetään yleisesti kantavuudeltaan heikoiksi, mutta vaara vaanii myös virtauspaikoilla. Syksyllä lumipeite voi estää jäätymisen pitkänkin pakkasjakson aikana ja keväällä aurinko sulattaa jäätä nopeasti. Jään paksuus ei kerro sen kantavuudesta kaikkea. Vesisateen seurauksena jään rakenne muuttuu putkimaiseksi ja sen kantavuus pienenee olemattomiin.

Jäänaskalit ja tervejärki ovat jäällä liikkujan parhaat henkivakuutukset. Pelastautumispukujen kehitys on ollut nopeaa, eikä niiden hintakaan pitäisi olla hankinnan esteenä. Jäiden kantavuuden arviointi on ns. asiantuntijoillekin haastavaa, ellei peräti mahdotonta. Varautumisella ja varovaisuudella selvittäisiin monesta tilanteesta ilman kyyneleitä.

Osa jäihin vajonneista palaa pilkille seuraavana talvena, osan kalastustarvikkeet jakaa perikunta.

 

Lue aiheesta lisää:

Ohjeita jäällä liikkujille | Rajavartiolaitos

Jäätilanne - Ilmatieteen laitos

Pelastautumispuku

 

Kirjoittaja: Mikko Terho, Vartiolentolaivueen pintapelastus-ensihoitoryhmän johtaja