Hyppää sisältöön

Maalla Yli äärirajojen, läpi pimeyden

Erikoisrajajääkäreitä koulutetaan Rajavartiolaitoksen kaikkein vaativimpiin sodanajan tehtäviin. Pitkä ja raskas erikoisrajajääkärin testi on syksyn kulminaatiopiste.
19.11.2021 9.43
Erikoisrajajääkärikokelas ampuu syksyisessä maisemassa. Kuva takaapäin.

Virvatulen kaltaiset valot harhailevat sysipimeässä marraskuisessa metsässä. Tämä kylmä ja kostea metsä kätkee sisäänsä kuitenkin jotakin paljon virvatuliakin vaarallisempaa. Metsässä kiiluvat valot sammuvat ja kohta pimeällä tiellä alkaa erottumaan varjojen tapaisia hahmoja, jotka lähestyessään tarkentuvat taistelijoiden silueteiksi. Meneillään on erikoisrajajääkärin testi ja lähestyvät taistelijoiden siluetit ovat Immolan erikoisrajajääkärikomppanian varusmiehiä.

Erikoisrajajääkärikomppanian päällikkö kapteeni Jaakko Hirvonen, kertoo, että erikoisrajajääkärin testi on erikoisrajajääkärien palveluksen ensimmäisen puolen vuoden kulminaatiopiste. Testissä koetellaan palveluksessa tähän mennessä kehittyneitä taitoja; aseenkäsittelyä, ampumataitoa, johtamista, suunnistusta, siirtymämenetelmiä sekä aselajitaitoja.

Voimakkaan lisähaasteensa testiin tuovat suuri fyysinen rasitus, pitkät siirtymät sekä valon ja levon vähyys. Hirvosen mukaan varusmiehet ovat testin aikana kävelleet jo noin 80 kilometriä.

– Tässä mitataan, onnistuuko se perussuoritus sen jälkeen, kun tuolla on muutama päivä kävelty. Tämä on se syksyn mittari.

Maantietä hetki sitten kävelleet erikoisrajajääkärikomppanian varusmiehet järjestyvät muotoon ja suoritetaan lyhyt tehtävänanto. Hetken päästä sotilaat istuvat rinkkojensa päällä tekemässä muistiinpanoja otsalamppujensa punavalossa. Heistä jonkin matkaa eteenpäin pimeässä on pieni joukkue pitämässä taukoa ja odottamassa rastille pääsyä.

Jotkut tauolla olevista varusmiehistä istuvat rinkkojensa päällä, muutama seisoo, jotkut lepäävät rinkkaansa nojaten, osalla on silmät kiinni. Tunnelma on väsynyt, mutta iloinen. Eräs kertoo, että ei tunne jalkojaan, toinen puhuu joukon tekemistä vesistönylityksistä. Rinkka painaa erään varusmiehen mukaan noin 40 kiloa, siihen tuo lisäpainonsa vielä rynnäkkökivääri ja varusteliivi. Kaikki ovat nukkuneet edellisenä yönä vain pari, kolme tuntia. Taivasalla, kuten kaikkina testin muinakin öinä. Motivaatiotasosta kysyttäessä vastausryöpyn voimakkuus yllättää, se on yksimielinen.

– Todellakin! Tätä vartenhan me tänne tultiin.

Eräs nuorista miehistä heittää kaikkien varusmiesten tunteman ironisen lausahduksen:

– Ei paljoa paina, kun on niin motivoitunut.

Kuuluu naurua, mutta heti perään erikoisrajajääkärit vakavoituvat ja joku sanoo.

– Eiku ihan tosissaan.

Tarkasti valikoitu joukko

Kaikki erikoisrajajääkärikomppanian varusmiehet ovat kesän saapumiserää. Haku erikoisjoukkoon kestää aina itsenäisyyspäivään asti, jonka jälkeen parhaat ehdokkaat valitaan tammikuussa pidettäviin testeihin. Hakemuksia on yleensä noin 300–400, joista testeihin kutsutaan noin 200–250. Varusmiehiä yksikköön valitaan vuosittain 50–70 vuodessa ja kaikki palvelevat 347 päivää, Hirvonen kertoo. Vuodessa on siis vain yksi saapumiserä.

Erikoisrajajääkärikomppania seuraa lähtökohtaisesti samaa palveluksen jaksottamisjärjestelyä kuin Puolustusvoimatkin. Koulutuksessa on kuitenkin erikoisjoukon tarpeisiin vastaavia suurempiakin eroavaisuuksia. Kaikki erikoisrajajääkärit siirtyvät automaattisesti aliupseerikouluun ja heidät kouluttaa kokonaisuudessaan kantahenkilökunta.

Erikoisjoukon koulutukseen kuuluu myös huomattavan paljon ammuntaa. Varusmiehille kertyy jo alokasjaksolla hyvin suuri määrä laukauksia. Hirvonen kertoo, että erikoisrajajääkärikoulutukseen kuuluu useita testejä, kuten Jukajärven marssi ja nyt käynnissä oleva erikoisrajajääkärin testi.

– Maastoharjoituksissa vietetään aikaa lähes 100 vuorokautta vuoden aikana.

Erikoisrajajääkärikokelaat kävelelvät ampumaradalla. Kuva takaapäin

 

Testi vaikuttaa palveluksen kehitykseen

Rynnäkkökiväärien suuliekit välähtelevät pimeässä metsässä erikoisrajajääkärien syöksyessä tuhoamaan heille määrättyä kohdetta. Samaan aikaan vähän matkan päässä rastilta sen jo suorittaneet varusmiehet odottavat vielä rastia suorittavia tovereitaan. Yksi heistä on täyttämässä vesipulloansa järvivedellä.

Erikoisrajajääkärikoulutus keskittyy eniten yksilölliseen ja pienryhmäkoulutukseen. Tavoitteena on kouluttaa pieniä ryhmiä, jotka ovat kykeneviä tehokkaaseen itsenäiseen toimintaan. Tässä testissä keskitytään tarkastelemaan yksilösuoritusta. Hirvonen kertoo, että testin suorittajan tulee kyetä laadukkaaseen ja tehokkaaseen toteuttamiseen.

– Varusmiehet ovat suoriutuneet hyvin. Aika kirkkailla silmillä mennään. Kyllä näkyy sellaisia, joissa on johtaja-ainesta, Hirvonen kuvailee testin suorittajien tilannetta.

Yksi testin funktioista on arvioida johtajapotentiaalia. Erikoisrajajääkärikomppaniasta reserviupseerikoulutukseen valitut käyvät reserviupseerikurssin yhdessä Utin laskuvarjojääkärien kanssa.

Taisto väsymystä vastaan

”Seuraava!”, kouluttaja huutaa, ja selkä ampumatauluja kohden seisovasta rivistä irtoaa uusi taistelija suorittamaan ampumarastia. On jälleen uusi testipäivä.

Erikoisrajajääkärikomppaniassa asepalvelustaan suorittava Roope on ollut tyytyväinen palveluksensa kulkuun. Oikeastaan vain yksi asia on tullut hänelle yllätyksenä.

– On yllättänyt se määrä mitä täällä ammutaan. Positiiviselta kannalta totta kai.

Roope haki erikoisrajajääkäreihin voidakseen haastaa itseään. Hänellä on taustalla seitsemän vuoden ampumahiihtoharrastus sekä vaeltamisharrastus, ja on selvinnyt testistä tähän mennessä hyvin. Testin raskaus kuitenkin vie oman veronsa. Roope kertoo nukkuneensa viime yön hieman paremmin, noin kuusi tuntia, mutta sitä edellisinä öinä noin kolme tuntia per yö.

– Vähän väsyttää, mutta kun pääsee ampumaan niin skarppaantuu ja pääsee peliin mukaan, mutta kun tulee tauko niin vähän voi alkaa väsyttämään. Saattaa siihen rinkan päällekin ynnyköityä.

Erikoisjääkärin testi ei ole Roopelle täysin uudenlainen kokemus. Esimerkiksi Jukajärven marssi on antanut hänelle valmiuksia. Tämä on kuitenkin ensimmäinen, jossa testataan näin laajasti erikoisrajajääkärin taitoja ja kaikkea opittua.

– Se tuo oman paineensa, että tämä on testi.

Roopen mukaan erikoisrajajääkäreillä on todella hyvä joukkuehenki ja se paranee entisestään tämän testin myötä.

– Kyllä sillä porukalla muutamalla tuntuu olevan hyvin huonossa kunnossa jalat, mutta silti jaksetaan. Se on tosi hienoa nähdä. Omassakin ryhmässä muutama äijä jaksaa todella hyvin, kun vähän tsempataan.

Väsymys tuntuu muissakin testin suorittajissa. Eräällä on hauska juttu kerrottavana kavereilleen, mutta hän ei pysty naurultaan kertomaan sitä. Erikoisrajajääkärin testin raskaus ja unen puute tekee tehtävänsä. Ammunnan jälkeen rasteja kuitenkin vielä riittää. Kukaan testin suorittajista ei tiedä kuinka monta. Epätietoisuus onkin tärkeä osa testin haastavuutta. Kukaan osallistujista ei tiedä kuinka pitkään se tulee kestämään.

Raja rikastaa koulutusta

Erikoisrajajääkärikomppania kuuluu osana Raja- ja merivartiokoulua Rajavartiolaitoksen alaisuuteen. Muissa koulun yksiköissä koulutetaan esimerkiksi raja- ja merivartijoita sekä kadetteja. Rajan erityispiirteet näkyvät myös erikoisrajajääkärikomppanian koulutuksessa.

– Joissakin harjoituksissa esimerkiksi koirapartiot rajalta tukevat meitä. Tai joissain harjoituksissa käytetään siirtymämenetelmänä Rajavartiolaitoksen helikopteria, Hirvonen avaa.

Kaluston ja koulutusavun lisäksi Rajavartiolaitoksen erityispiirteet näkyvät myös esimerkiksi voimankäyttökoulutuksessa. Alokasjaksolla erikoisrajajääkärikomppaniassa palvelevat käyvät myös marssimassa rajalla ja tutustumassa siihen, miten valtakunnan rajaa valvotaan. Varusmiehet eivät osallistu itse rajojen valvontaan.

Erikoisrajajääkärikokelaat nuotion ympärillä yöllä. Etualalla näkyy lampi.

 

Kestävyyden liekki

Iltana, jona testin pitäisi loppua erikoisrajajääkärit seisoskelevat odottamassa seuraavalle rastille siirtymistä. On jo pimeää. Paikalle tulee kouluttaja, rinkat heitetään selkään ja muodostutaan kahteen riviin. Kuuluu käsky ”tahdissa mars”. Erikoisrajajääkärit marssivat kasarmiensa ohitse ja eteenpäin varuskunta-alueen metsäisempään osaan, portin läpi paikkaan missä tievalot eivät enää valaise aluetta.

Heidät ohjataan pienen lammen ohitse sen takana leimuavan kokon kummallekin puolelle ja he ojentautuvat riveihin, toinen joukkue kokon toiselle, toinen toiselle puolelle.

 On täysin hiljaista. Ylväästi liekehtivä kokko valaisee kylmää tähtitaivasta kohden kurottavien mäntyjen rungot. Se valaisee myös erikoisrajajääkärien rivit ja kaikki tämä heijastuu täysin tyynen lammen pinnasta. On lähes sakraalinen tunnelma. 

Toisella puolella lampea on laavu, jonka edessä, toisen nuotion vieressä seisoo yksikön henkilökunta. Toisella puolella nuotiota lepäävät penkillä ruskeat baretit, erikoisrajajääkärien tunnukset. Riviin asetetut rintamerkit kiiltävät tulen valossa.

Hetken odotuksen jälkeen barettien jakotilaisuus pääsee alkamaan. Ensimmäisen puheen pitää Raja- ja merivartiokoulun johtaja, eversti Jaakko Hamunen.

– Kun selviätte valamarssista, selviätte myös Jukajärven marssista. Kun selviätte Jukajärven marssista, selviätte myös erikoisrajajääkärin testistä. Kun selviätte erikoisrajajääkärin testistä, selviätte koko loppupalveluksesta ja kun selviätte erikoisrajajääkärikoulutuksesta, selviätte elämässä mistä vain, Hamunen vakuuttaa puheessaan.

Hamunen on ollut seuraamassa erikoisrajajääkärin testiä kaksi kertaa aikaisemmin. Hän on tyytyväinen tämänkin kertaiseen suoritukseen.

– Tälläkin kertaa testiin osallistuneet varusmiehet suoriutuivat testistä erinomaisesti, siitä osoittaa sekin, että kaikki läpäisivät testin, Hamunen kehuu.

Kuten hän puheessaankin sanoi, Hamunen uskoo, että erikoisrajajääkärin koulutus antaa hyvät eväät yhteiskunnassa pärjäämiseen. Hän painottaa myös erikoisrajajääkärien aktiivista reservi- ja kiltatoimintaa. Hamunen kannustaa kaikkia vähänkin kiinnostuneita hakemaan erikoisrajajääkäriksi.

– Itse ei kannata karsia itseään pois.

Ilo ja rehti ylpeys

Erikoisrajajääkärin testin jälkeen varusmiehet puhdistavat aseitaan kasarmin salin puisten pöytien ääressä. Heidän uudet ruskeat barettinsa makaavat aseenosien vieressä pöydällä. Sali on täyttynyt riemukkaasta puheensorinasta ja hymyistä.

– Ylpeä, kiitollinen, kuvaa Otto testin jälkeisiä tunnelmiaan uusi erikoisrajajääkärin ruskea baretti ja rintamerkki vierellään. Väsyttävä testi ja sitä seuraava helpottunut onnellisuus vetävät hiljaiseksi.

Se, mitä nämä erikoisrajajääkärit ovat viimeisten päivien aikana suorittaneet, tuntuu lähes yli-inhimilliseltä saavutukselta. Oton vieressä asettaan puhdistava Eero on halunnut erikoisrajajääkäriksi kahdeksanvuotiaasta asti. Hän tietää tärkeän syyn erikoisrajajääkärien kestävyydelle.

– Ei meistä olisi kukaan täällä ilman, että kaikki muut olemme täällä. Kukaan ei olisi selvinnyt Jukajärven marssista, kukaan ei olisi selvinnyt tästä testistä, kukaan ei oisi selvinnyt palveluksesta, ilman että tämä koko sakki olisi täällä.

Eerolle erityisrajajääkärin ruskea baretti ei ole itsessään tärkeä, sen paikalla voisi olla mikä tahansa muu ulkoinen merkki.

– Sitä kannetaan ylpeydellä, mutta sillä ei ylpeillä. Se on meille itsellemme. Suurin osa vastaan kävelevistä ei tiedä mitä se lakki tarkoittaa, mutta me tiedetään mitä se tarkoittaa ja mitä me ollaan niitten eteen tehty. Nimenomaan se, että me ollaan tehty se kaikki yhdessä, se on se juttu. Ei saa ylpistyä liikaa, se ajaa takasin.

Tästä tämä vasta alkaa.

 

Teksti: Johannes Klinge

Artikkeli on julkaistu alun perin Ruotuväki-lehdessä.