Maalla Tiukka tilanne rajalla

Ankaran simputuksen kohteeksi ilmeisesti jo edellisessä palveluspaikassaan joutuneen venäläisen varusmiehen mitta palvelukseen oli tullut täyteen ja mieli järkkynyt siinä määrin,
että hän päätti karata kesken tavarajunan tarkastustehtävän Buslovskajan rautatieraja-asemalta ja suunnata Suomeen. Mukaansa tavarajunan kyytiin hän syystä tai toisesta otti rynnäkkökiväärinsä ja siihen kaksi täyttä lipasta.

Tavarajunan ylitettyä valtakunnanrajan ja pysähdyttyä Vainikkalassa varusmies suuntasi Vainikkalan kylän laidalle, jossa tunkeutui iäkkään, sodat kokeneen pariskunnan omakotitaloon. Talosta hän etsi ilmeisesti ainakin tupakkaa ja ruokaa, aseellaan kielimuurista johtuen epäselviksi jääneitä vaatimuksiaan tehostaen.

Pariskunnan oltua parikymmentä minuuttia panttivankina talon isännän onnistui päästää vaimonsa ulos talosta. Varusmiehen alkaessa etsiä kadonnutta naista yläkerrasta, talon isäntä sai lukittua hänet sinne siksi aikaa, että molemmat pääsivät naapuriin hälyttämään apua.

Henkilön etsintä- ja kiinniottotehtävän johtovastuun otti luonnollisesti Lappeenrannan poliisi, olihan varusmies jo vaarantanut yleistä järjestystä ja turvallisuutta.

Poliisin resurssit olivat tehtävän alkuvaiheessa varsin rajalliset, joten Kaakkois-Suomen rajavartioston valmiusjoukkue ja yövuorossa olevia rajavartioasemien partioita liittyi nopeasti tehtävään. Valmiusjoukkueen toisen ryhmän tehtäväksi käskettiin muodostaa sisäeristys omakotitalolle, jossa varusmiehen oletettiin edelleen olevan.

Yön aikana talosta ei saatu merkkiäkään, että henkilö olisi edelleen paikalla. Esitimme, että valmiusryhmämme tarkastaisi talon äänettömästi pimeyden aikana ennen kuin mahdollisesti nukkumassa oleva varusmies heräisi, ja jotta etsinnät voitaisiin suunnata muualle, mikäli talo osoittautuisi tyhjäksi.

Kuvituskuvaa valmiusjoukkueista. Kuva ei liity tapaukseen.

Poliisi halusi kuitenkin suorittaa talon tarkastuksen itse ja käyttää lähestymiseen Maasotakoululta tilattua PASI-miehistönkuljetusvaunua. Aamun jo valjettua poliisi tarkasti talon ja totesi sen tyhjäksi. Pian tämän jälkeen poliisille tuli ilmoitus, että Lauritsalan Neste-huoltoasemalle oli murtauduttu ampumalla automaattiaseella kahdeksan laukausta oven läpi. Nesteeltä oli viety vain lakritsia ja suklaapatukoita, joten tekijän profilointi ei ollut vaikeaa.

Tässä vaiheessa poliisilla oli jo enemmän omiakin resursseja käytössä ja lisäksi Rajan helikopteri. Jälkeenpäin ilmeni, että varusmies oli jo hyvissä ajoin ennen viranomaisten saapumista poistunut talosta, varastanut polkupyörän, jolla polkenut noin seitsemän kilometrin matkan Lappeenrannan suuntaan, varastanut Haapajärven kylältä talon pihasta auton ja sillä jatkanut Lauritsalaan.

Etsinnät keskitettiin nyt Lappeenrannan kaupungin alueelle ja valtatie kuudelle. Pian tulikin ilmoitus tuntomerkkeihin sopivasta autosta ajamassa Lappeenrannasta Helsingin suuntaan kuutostietä. Huippunopeutta poliisi mittasi parhaimmillaan 190 km/h, ja pakenijan ohitellessa muuta liikennettä sivullisten henki oli usein todellisessa vaarassa.

Luumäen Toikkalassa pakoauto osui rekan perävaunuun ja kimposi voimalla ulos tieltä ja katkesi lähes poikki. Ensimmäisenä paikalle saapunut poliisipartio oli jo varma kuljettajan menehtymisestä kolarissa, kunnes kuin ihmeen kaupalla ehjin nahoin säilynyt varusmies alkoi tulittaa poliisiautoa ja Rajan helikopteria rynnäkkökiväärillään. Tuuria oli myös poliisilla, kun pystyivät irtautumaan ehjin nahoin luotisateesta. Yksi luoti oli lävistänyt kuljettajan niskatuen. Helikopterikin välttyi osumilta.

Tässä vaiheessa valmiusjoukkue ja muut Rajan partiot olivat siirtymässä Vainikkalasta Luumäen suuntaan, kun saimme käskyn pysähtyä valtatien laitaan Lappeenrannan ja Luumäen kunnanrajalle. Tehtäväorientoituneina hämmästelimme tätä kovastikin, mutta vanhan rajavartiolain mukaan toimivalta päättyi Lappeenrannan kunnanrajalle ja tarvittiin Rajavartiolaitoksen päällikön lupa antaa poliisille virka-apua Luumäen kunnan puolella.

Poliisilta saimme tässä vaiheessa tiedon, että pakenevalla varusmiehellä on käytössään panssarinlävistysluoteja, joten odotellessa suojaliiveihin sullottiin tuplalisälevyjä niin paljon kuin riitti.

Kuvituskuvaa valmiusjoukkueista. Kuva ei liity tapaukseen.

Kun lupa tehtävän jatkamiseksi Luumäen puolelle tuli, siirryimme Toikkalaan suojaamaan kuutostien laitaan perustettua kenttäjohtopaikkaa. Liikenne tiellä oli jo katkaistu Lappeenrannan suunnasta sekä Luumäen Motellin kohdalta ja poliisi evakuoi lähitalojen asukkaita Maasotakoulun PASI-vaunulla.

Kun varusmiehestä ei saatu enää havaintoja maasta tai ilmasta käsin, poliisi päätti lähteä jäljestämään henkilöä. Poliisikoira ei kuitenkaan nostanut jälkeä pakoautolta, joten tehtävään vaihdettiin valmiusjoukkueen ensimmäinen ryhmä.

Ryhmä siirtyi maastoon vaunulla ja jalkautui. Tässä vaiheessa oli jo annettu ajan oloon harvinainen voimankäyttömääräys: ”Havaittaessa kohdehenkilö tämän toiminta pysäytetään ampuma-asetta käyttäen”.

Ryhmän ajettua jälkeä noin kilometrin koiranohjaajan suojamies sai havainnon kohteesta, joka oli makuulla pienen kumpareen takana. Ryhmä totesi, ettei heitä ollut havaittu, joten partio kiersi kohteen taakse ja suoritti kiinnioton. Kohdehenkilöä käännettäessä ympäri havaittiin, että hän oli eloton. Mies oli päättänyt epätoivoisen pakomatkansa Suomeen ampumalla itsensä.

 

Juttu on alunperin julkaistu Tarinoita rajalta -teoksessa.