Tekstivastine Tekstivastine: "Rajavartija taipuu aika moneen paikkaan" - rajavartijoiden kokemuksia sisärajavalvonnasta

Nauhoitteen pituus noin 25 minuuttia.

Into (musiikkia)

Salla Nazarenko:

Hyvää päivää hyvät ihmiset, tämä on Rajavartiolaitoksen Rajacast-podcast ja avaamme täällä Rajavartiolaitoksen näkökulmasta ajankohtaisia kysymyksiä. Tänään keskustelemme sisärajavalvonnasta. Suomi siirtyi vuonna 2020 sisärajavalvontaan osana koronaviruksen aiheuttamia erityistoimia yhteiskunnalle. Sisärajaliikenteellähän me tarkoitamme Suomen ja muiden Schengen-valtioiden välistä liikennettä ja tämä historiallinen päätös perustui valtioneuvoston linjauksiin koronavirusepidemian leviämisen hillitsemiseksi. Rajavartiolaitokselle tämä oli erityinen ponnistus. Lyhyellä aikataululla rajavartiolaitoksen oli rakennettava sisärajavalvontaa muun muassa Ruotsin, Norjan ja Viron vastaisille rajoille. Minä olen viestintäsuunnittelija Salla Nazarenko ja minä haastattelen tänään henkilöitä, jotka omassa työssään kokivat tämän sisärajavalvonnan konkreettisesti eli rajavartijoita. Eli tänään kanssani sisärajavalvonnasta keskustelemassa ovat rajavartija Ari Maaninka Kuusamon rajavartioasemalta ja rajavartija Ville Katila Raja-Joosepin rajavartioasemalta Inarista. Tervetuloa!

Ari Maaninka:

Kiitos!

Ville Katila:

Kiitos!

Salla Nazarenko:

Sisärajavalvonnan palauttaminen oli historiallinen asia Suomessa. Meillähän on noudatettu Schengenin säännöstöä vuodesta 2001 ja jo sitä ennen Pohjoismaiden keskinäisiltä rajoilta puuttuivat rajatarkastukset ja passintarkastukset 50-luvulta alkaen. Yhtäkkiä sisärajavalvonta palautettiin suhteellisen lyhyellä aikataululla, reilu vuosi sitten keväällä 2020. Rajavartija Ari Maaninka, sinä olit jäänyt jo eläkkeelle, kun tulikin kutsu takaisin töihin osana tätä sisärajavalvonnan palauttamista. Kertoisitko omin sanoin mitä tapahtui?

Ari Maaninka:

No, 1.9.2019 jäin eläkkeelle ja kysyttiin silloin eläkkeelle jäämisen yhteydessä, että olenko vapaaehtoinen niin sanottuun EVP-pooliin, josta pystytään sitten lyhyelläkin aikavälillä ottamaan miehiä töihin ja lisäämään resurssia. Keväällä 14.4.2020 pyyntö tuli, tai pyyntö oli jo tullut aikaisemmin, mutta astuin palvelukseen takaisin. Ihan aluksihan tulin vain lisäresurssiksi vartioasemalla, koska niin sanotut vakituiset lähtivät ensimmäisinä komennuksille tuonne sisärajoille eli Ruotsin ja Norjan rajoille.

Salla Nazarenko:

Oliko sinulle yllätys joutua töihin takaisin näin pian?

Ari Maaninka:

No suoranainen yllätys ei ollut se, että kutsutaan, koska aikaisempina vuosina on tämä EVP-pooli ollut myös käytössä eri syiden takia, kun on tarvittu enemmän resurssia kesän aikana. Niin on muutamia kavereita ollut jo aikaisemminkin töissä, mutta se, että nyt noin aikaisin kevättalvella joutui, tai pääsi lähtemään, niin se oli vähän yllätys. Olin odottanut, että saattaisi joutua sitten kesällä, mutta vähän yllätyksenä tuli, että niin aikaisin kevättalvella tuli lähtö

Salla Nazarenko:

Saitko paljon miettimisaikaa tälle töihin paluun kysymykselle?

Ari Maaninka:

Miettimisaikaa oli varmaankin aika vähän, koska kysymys kuului jotenkin näin, että jos puhalletaan pilliin nyt, niin kauanko menee, että olet valmis tulemaan töihin. Se oli ennen pääsiäistä, kun tuli tämä kysely ja siinä oli varmaankin miettimisaikaa päivä tai pari. Aika lyhyellä aikavälillä tämä tapahtui.

Salla Nazarenko:

Eli sinä Ari Maaninka olet ollut nyt reilun vuoden taas rajavartijana jäätyäsi eläkkeelle muutama kuukausi aikaisemmin?

Ari Maaninka:

Joo, minä tulin viime keväänä töihin ja vuoden vaihteeseen olin töissä. Sitten kaksi kuukautta tammi-helmikuussa, kun olin taas pois, ja palasin taas tänä keväänä 1.3 eli siinä oli pikkuinen tauko välissä.

Salla Nazarenko:

No sinä rajavartija Ville Katila puolestasi tulit syyskuusta remmiin tekemään tätä niin kutsuttua pitkittynyttä sisärajavalvontaa. Sinunkin urallasi tämä oli ensimmäinen kokemus luonnollisesti. Kerrotko omin sanoin, miltä se rajavartijan silmin näytti sinun asemapaikastasi käsin

Ville Katila:

Joo, minä olin elokuun loppuun asti muissa työtehtävissä ja pääsin kärpäsenä katossa katsomaan sitä sisärajavalvonnan palauttamista, mutta sitten tosiaan itse rajoille syyskuun alusta. Siinähän oli tuossa Norjan rajalla, missä minä olen pelkästään ollut, semmoinen tauko oikeastaan kesän ajan, ei ollut sitä valvontaa siinä, ja aloiteltiin uudestaan sitä. Kesän aikana oli tullut niitä suunnitelmia, kun oli ollut aikaa sitä miettiä, että miten ne matkustajaprofiilit sitten pääsevät sitä rajaa ylittämään, kun sisärajavalvonta taas palautetaan. Tosiaan poikkeuksellistahan tämä on minunkin virkaurallani, että ei tällaista ole tosiaan ollut. Minäkin olen tuossa itärajalla työurani tehnyt ja näin päin pois. Kyllä se aika nätisti lähti omalta kohdaltani. Se alkunykäisy jäi siinä itseltäni pois siitä keväältä ja pääsin vähän niin kuin liikkuvaan junaan syksyllä.

Salla Nazarenko:

Kyllä. Alkunykäisy on varmaankin ihan hyvä ilmaisu. Ruotsin ja Norjan rajathan ovat olleet vuosikymmeniä avoimia ja ihmiset, jotka asuvat siellä lähellä olivat tottuneet siihen, että sitä valtakunnan rajaa ei oikein edes huomaa. Miten te rajavartijat viestitte ihmisille, että passintarkastukset ovatkin palanneet ja miten ihmiset tähän suhtautui? Ville Katila.

Ville Katila:

No joo, Rajavartiolaitos ja Lapin rajavartiosto aktiivisesti tiedotti mediassa tästä, että minkälaiset toimenpiteet ovat kulloinkin rajoilla voimassa, ja ketkä siellä pääsevät ja millä perusteilla liikkumaan. Ja tietenkin siellä rajanylityspaikalla itsellään näitä ohjeita ja rajoituksia noudattaen opastettiin näitä ihmisiä sitten. Tuossa Norjan rajalla oikeastaan se liikenne on, tai sanotaan näin, että se asukas-/rajanylittäjäprofiili on huomattavasti erilainen kuin tuolla länsirajalla. Minä olen itse Pellosta ja siinähän se on vielä ehkä häilyvämpi se raja siinä. Se kanssakäyminen on aktiivisempaa siellä kuin Norjan rajalla. Se on enemmän sitä työssäkäyntiä ja kaupassakäyntiä, kun normaalia seurustelua siitä rajan yli. Aika nopeasti siinä saatiin ne henkilöt, jotka sitä rajaa ylitti, opastettua, että mikä se käytäntö siinä on kulloinkin voimassa ja ihan hyvin ihmiset ottivat sen vastaan.

Salla Nazarenko:

Rajavartija Ari Maaninka, mikä on sinun kokemuksesi tästä. Miten ihmiset suhtautuivat siihen, että yhtäkkiä passintarkastukset ovat palanneet näille ennen niin avoimille rajoille?

Ari Maaninka:

Joo, sehän oli minulle henkilökohtaisesti, niin kuin Ville tuossa sanoikin, hyvin tiedotettu ennakkoon. Sitten itse menin sisärajavalvontaan mukaan vähän myöhemmin, että siellä oli jo ollut meidän miehiä ja naisia töissä, jotka oli ollut jo pidemmän aikaa. Se vakituinen kulkijaporukka oli jo aika pitkälle perillä niistä säädöksistä, mitä oli määrätty kulkemisen suhteen. Siinä ei ollut ongelmia. Niitä henkilökohtaisia kokemuksia.. Paljon positiivista suhtautumista ihmisiltä. Paljon sitä, että ihmiset oikein kehui, että hyvä, että olette tässä rajalla nyt. Mutta myöskin se nurja puoli tahtoo aina löytyä, että oli joillakin ihmisillä suhtautuminen hiukan negatiivista meihin. Me ollaan esteenä tähän vapaaseen liikkumiseen, mihin he ovat tottuneet. Iät ja ajat ovat saaneet kulkea vapaasti mistä vaan ja nyt sitten säännellään sitä, että ylikulkupaikat ovat ne tietyt, mistä saa kulkea, ja siinä todetaan henkilöllisyys. Siinä oli myös pikkuisen sitä negatiivista. Mutta se oli niin pieni osa siinä kulkijakunnassa, että ne positiiviset korvaa aina monin verroin niitä negatiivisia kokemuksia. Suurin osa oli kyllä myötämielisiä ja ymmärsi tilanteen, että mistä on kysymys. Ja joskus jopa, en kokenut sitä lahjuksen ottona, kun eräs vanhempi rouva toi meille tarkastuspisteelle pullapussin, että ostin ihan teitä varten tämän, että olette niin hyvän asian puolesta töissä, että haluan teidät palkita. Tällainenkin kokemus sieltä löytyy.

Salla Nazarenko:

Sehän kuulosti kivalta. Kuuntelette Rajavartiolaitoksen RajaCast-podcastia, minä olen viestintäsuunnittelija Salla Nazarenko ja tänään keskustelemme sisärajavalvonnasta. Kuten tuossa tuli ilmi niin sisärajavalvonta palautettiin Suomen ulkorajoille aika kiivaalla aikataululla vuonna 2020. Kuten hyvin tiedämme, sen syynä oli tämä globaali pandemia ja siihen liittyneet valtioneuvoston linjaukset. Kyseessähän oli vakava terveysturvallisuustilanne. Ainakin itse muistan, että vielä vuosi sitten, eihän me tarkkaan tiedetty, että mistä tässä on kyse, mikä tämä pandemia on ja kuinka vaarallista tämä on meille kansalaisille. Mitä te rajavartija muistatte pandemian alusta? Milloin teille oikein valkeni, että tässä on kyse paljon suuremmasta asiasta kuin aiemmissa pandemioissa? Onhan meillä ollut sikainfluenssaa, SARSia ja muuta, mutta mitään tällaista ei ole koskaan nähty. Minkälaisia muistikuvia teillä on siitä alusta? Mulla on täällä haastateltavana puhelimitse rajavartija Ari Maaninka Kuusamon rajavartioasemalta ja Ville Katila Raja-Joosepin rajavartioasemalta Inarista. Jos sinä Ville Katila kertoisivat muistikuviasi pandemian alusta?

Ville Katila:

Joo, mitähän minä sieltä muistaisin niin kaukaa. Ensimmäinen tapaus taisi täällä Suomessa olla täällä Saariselällä. Oli turisti joka oli tämän tartunnan saanut ja todettiin täällä. Siinä vaiheessa ei ainakaan itsellä ollut mitään ajatustakaan, että tällaiseksi laajenisi sitten. Sitten jossain vaiheessa, kun alettiin puhumaan tästä sisärajavalvonnan palauttamisesta ja matkustusrajoituksista, niin siinähän sen sitten hoksasi miten laaja ja globaali ilmiö tämä on. Siinä vaiheessahan Suomessa ei vielä ollut paha tilanne, kun alettiin näitä toimia tekemään. Vielä senkin jälkeen meni kyllä aikaa, että hoksasi, että minkälaisesta tässä on kyse ja kesähän toi siihen sitten vähän sellaista helpotusta. Ehkä siinä jotenkin optimistisena ajatteli, että eihän tämä niin paha tilanne ollenkaan, jos tästä syksy vielä selvitään, niin ehkä se on sitten siinä. Mutta syksyllä se sitten alkoi iskemään vielä rajummin, kyllä tämä todella vakava paikka tietenkin on.

Salla Nazarenko:

Kiitos. Ari Maaninka, millaisia muistikuvia sinulla on pandemian alusta?

Ari Maaninka:

Se kyllä tuntui aluksi, että eihän tämä tule koskemaan meitä, kun seurasi tiedotusvälineitä, että siellä Kiinassa on tällainen lähtenyt liikkeelle. Että eihän tämä voi meitä tänne kaukaiseen Suomeen koskea. Sitten kun kutsuttiin töihin ja lähdettiin töihin ja käytiin esikunnassa ilmoittautumassa ja yhteisessä puhuttelussa ja niin päin pois. Ne uhkakuvat, mitkä olivat mediassa, ja eikö se ollut jopa suomalaisilla tutkijoilla, että suomalaisista tulee niin ja niin iso prosentti sairastumaan. Niin kyllä me kateltiin vähän toisiamme, että ketkä meistä ja kuka vuorollaan on sitten sairaana. Sitten tällainen tunne tuli, että kyllä se meihinkin tulee tässä lähiaikoina tai pidemmällä aikavälillä tarttumaan ja kaatamaan. Sitten sitä palasi siihen realismiin ja optimismiin, että ei tämä nyt niin tule ehkä itseä koskemaan. Nyt sitten tässä, kun ollaan eletty, niin osa on jo saanut rokotukset ja osa ei. Saa nähdä miten tässä käy, että nouseeko tämä tästä, kun tässä kesää kohti taas näyttää hyvältä, että laskee tuo ilmaantuvuusluku ja tartunnat. Käykö syksyllä sitten taas, että se lähtee nousuun. Mutta ei mua pelota se henkilökohtaisesti. Jos sen sairastaa niin sen sairastaa. Aika näyttää.

Salla Nazarenko:

Niin rajavartijanhan työ on luonteeltaan sellaista, että sitä ei oikein voi etänä tehdä ja siihen kuuluu välttämättä ihmiskontakteja. Asiakirjat vaihtaa omistajaa ja vaikea on täysin välttyä mahdollisilta pisaratartunnoilta. Minkälaisia terveysturvallisuustoimia rajalla tehtiin ja on tehty? Rajavartiolaitoksen henkilökuntahan on sinällään erittäin hyvin välttynyt, että koronaa on erittäin vähän ollut henkilökunnan keskuudessa eli ilmeisen onnistuneita toimet ovat olleet, mutta millaisia ne on konkreettisesti olleet? Rajavartija Ville Katila Raja-Joosepin rajavartioasemalta.

Ville Katila:

No alkuvaiheessa rajattiin kokoontumisia ja koulutuksia lykättiin tai siirrettiin verkkoon ja tapaamisia sun muita. Ja tuo aika pitkälti sitten näiden THL:n ja sairaanhoitopiirien suosituksien mukaan on sitten eletty kokoontumisrajoituksia ja muita noudattaen. Toki tietenkin ohjeistettiin tämä henkilökohtainen suojautuminen ja tämä suojavälineiden käyttö eli maskien ja hanskojen käyttö ja käsidesit ja pesut siihen päälle. Sitten tämmöisiä asiakaskohtaamispaikkoja suojattiin pleksein ja muuten. Tietenkin sitten näitä asiakkaita on julistein opastettu myöskin käyttämään maskeja ja näin tuotu siihen asiakaskohtaamiseen sitä työturvallisuutta ja terveysturvallisuutta.

Salla Nazarenko:

Rajavartija Ari Maaninka, millaisia terveysturvallisuustoimia sinä olet kohdannut nyt tässä vuoden aikana?

Ari Maaninka:

Tuossa Ville aika kattavasti kävi läpi tuon, mutta meille tuli tietyssä vaiheessa se ohjeistus esimerkiksi, että asiakastilanteissa käytetään aina kasvomaskia ja sitä kyllä ruvettiin käyttämään. Siitä rupesi heti tulemaan kansalaisilta kiitosta niitten käytöstä ja enenevissä määrin rupesivat ihmisetkin käyttämään tuolla rajalla suojamaskeja. Ja käsidesihän se on ollut mikä on ollut erittäin paljon käytössä. Eli jos ollaan avokäsin kosketeltu matkustusasiakirjoja tai muita papereita niin ollaan aina on desinfioitu kädet ja käsien pesu. Ohjeiden mukaa on pyritty toimimaan ja olisiko se sitten yksi syy, että rajavartijat on pysyneet aika terveinä, että ei ole tullut tartuntoja.

Salla Nazarenko:

Aivan. Kuuntelet Rajavartiolaitoksen Rajacast-podcastia, minä olen viestintäsuunnittelija Salla Nazarenko ja tänään keskustelemme sisärajavalvonnasta ja siitä, miten se muutti rajavartijoiden arkityötä ja elämää. Haluaisin loppu kohti kysyä, että mitä tämä historiallinen asia, eli sisärajavalvonnan palauttaminen, on merkinnyt teille esimerkiksi teidän ammattiuranne kannalta? Mitkä ovat olleet nämä opetukset teille rajavartijoina? Paikalla siis puhelimitse rajavartija Ari Maaninka Kuusamon rajavartioasemalta ja rajavartija Ville Katila Raja-Joosepin rajavartioasemalta Inarista. Jos sinä Ari vaikka ensin vastaat. Sinähän olit jo jäänyt eläkkeelle, kun palasit töihin, niin mitä sinä olet oppinut tämän vuoden aikana ammatillisesti?

Ari Maaninka:

Kyllä tämä on tuonut paljon lisää siihen entiseen työuraan, joka jo aiemmin käytiinkin läpi. Se, että rajamies ja rajavartija taipuu kyllä aika moneen paikkaan. Itsekään en ole aiemmin ollut tuollaisessa sisärajavalvonnassa. Vakituiset kun lähti vetämään tätä, niin siihen remmiin kun pääsi mukaan, niin siitä sitten rajatarkastajaksi, vaikka se ei ole minun päätehtäväni koskaan ollut. Kyllä se on onnistunut näköjään vanhaltakin.

Salla Nazarenko:

Ville Katila, mitä sinä olet oppinut sisärajavalvonnasta?

Ville Katila:

Tietenkin, mikä oli silloin jo 2015-2016 tämä turvapaikkailmiö, niin kyllä kaikkeen pitää olla varautunut, että kyllä kaikkea saattaa tässä maailmassa tapahtua. Työtehtävät saattaa tulla nopeasti eteen ja ne saattaa olla sellaisia, joita ei aikaisemmin ole osannut ajatella varsinkaan siinä laajuudessa, missä niitä joutuu tekemään. Asiakohtaaminen, sanotaan näin, se on tuossa itärajalla erilainen tilanne, kun mitä se on tuolla sisärajoilla. Siihen on varmasti jokainen saanut hyvää oppia ja kokemusta sitten, miten tavankansalaisten kanssa toimitaan, ja miten ne asiat saadaan puhumalla ja yhteisymmärryksessä hyvin selvitettyä. Semmoista ei ehkä tässä Lapin rajavartiostossa ole niinkään ollut mennä vuosina. Tosiaan tässä itärajalla toimitaan, tässä on hyvin selkeät systeemit ja sitten taas tuo rajavalvonta, kun se painottuu tuonne metsään niin siellä on vähemmän näitä asiakaskontakteja.

Salla Nazarenko:

Niin Ville Katila, sinä operoit siellä itärajalla ja siellähän on rajan ylityksiä on valtavan vähän. Onko teillä ajatus, että jossain vaiheessa ylitysmäärät lisääntyvät suurestikin, kun ihmiset pääsevät taas matkustamaan.

Ville Katila:

Minä todella toivon, että tästä päästään ylöspäin. Muutama ylityshän tässä on ainoastaan vuorokaudessa. Meillä on tänne Raja-Jooseppiin aukeamassa uusi vasta rakenteilla oleva rajanylityspaikka. Toivottavasti tämä nyt nopeasti tai lähitulevaisuudessa tämä tilanne tässä rauhoittuu, ja päästään sitten siihen normaaliin liikenteeseen, ja toivottavasti saataisiin sekin vielä kasvamaan. Että virtaa riittää varmasti tämän itärajan tarkastuksiin, kun tämä korona tästä hellittää ja päästään tästä sisärajavalvonnasta eteenpäin.

Salla Nazarenko:

Kuuntelet Rajavartiolaitoksen Rajacast-podcastia, minä olen viestintäsuunnittelija Salla Nazarenko. Olemme tässä viimeiset parikymmentä minuuttia keskustelleet sisärajavalvonnasta ja siitä miltä se näytti rajavartijoiden arkityön näkökulmasta. Kanssani keskustelemassa ovat puhelimitse olleet siis rajavartijat Ari Maaninka ja Ville Katila. Minulla on aina semmoinen, että pitää aina loppua kohti miettiä jotain korkealentoista, niin olen ajatellut tällaista, että useinhan ihminen arvostavat vapautta vasta kun se viedään. Miten te rajavartijoina ajattelette siitä? Luuletteko te, kun tämä koronatilanne on joskus ohi, niin me kaikki ymmärrämme paremmin, mitä esimerkiksi Schengenin-sopimus tai vapaa liikkuvuus oikeastaan merkitsivät? Vastaa vaikka Ville Katila Raja-Joosepin rajavartioasemalta ensin.

Ville Katila:

Kyllä minä uskon, että ainakin täällä pohjoisessa ihmiset tosiaan alkavat sitä miettimään eri tavalla tuota Schengeniä ja sen tuomia liikkumismahdollisuuksia. Tietenkin ihmiset, jotka eivät ole pystyneet tuolla muualla Euroopassa lentoteitse kulkemaan ja satamien ja muiden kautta niin niin.. Kyllä minä uskon, että tietoisuus on varmasti lisääntynyt, ja se arvostus sitä kohtaan, että millainen sopimus ja minkälainen vapaus se Schengenin myötä on ihmisillä, niin osataan sitä sitten eri tavalla arvostaa.

Salla Nazarenko:

Ari Maaninka Kuusamon rajavartioasemalta, mitä sinä ajattelet tästä?

Ari Maaninka:

No henkilökohtaisesti on tullut paljon ajatuksia tuosta liikkumisesta. Tietenkin ensinnäkin tämä oli Suomen matkailulle oikeastaan hyvä. Kotimaanmatkailu lisääntyi valtavasti. Ihmiset rupesivat matkustamaan kotimaassa. Itse ajatellut, olen ollut tuolla Kilpisjärvelle ja Tyvilompolossa, niin olen kuullut, kun koskaan en ole käynyt tuolla Norjan puolella, niin kauhee semmoinen kaipuu ja odotus, että tämä loppuisi nämä matkustusrajoitukset, että pääsisi itse käymään perheen kanssa niissä maisemissa, koska ne on ihan toisenlaiset kuin täällä Suomen puolella kuulemma. Niin tässä on odottanut, että pääsisi itsekin matkustamaan. Loppuisi nämä rajoitukset vaan.

Salla Nazarenko:

Kyllä varmasti näin ja tuohon voi varmasti jokainen suomalainen yhtyä. Tähän on hyvä lopettaa. Tämä oli Rajavartiolaitoksen Rajacast-podcast, minä olen Salla Nazarenko ja sisärajavalvonnasta kanssani keskustelemassa olivat rajavartijat Ari Maaninka ja Ville Katila. Kiitos paljon!

Outro (musiikkia)