Tekstivastine Tekstivastine: Rajacast - Yhdenvertaisuus

Nauhoitteen pituus noin 24 minuuttia.

Intro (musiikkia).

Salla Nazarenko:

Hyvää päivää hyvät ihmiset, kuuntelet Rajavartiolaitoksen Rajacast-podcastia ja minä olen viestintäsuunnittelija Salla Nazarenko. Tänään me keskustellaan yhdenvertaisuudesta ja vieraanani täällä studiossa on Rajavartiolaitoksen henkilöstöasiantuntija Ida Ruponen. Tervetuloa.

Ida Ruponen: Kiitos.

Salla Nazarenko:

Rajavartiolaitoksen uusi tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma on nyt valmisteilla ja tulee pian ulos. Ja tämä on tietysti sellainen asia, joka tavalliselle kansalaiselle saattaa kuulostaa vähän hämärältä ja epämääräiseltä, että mitä se oikein tarkoittaa. Mutta itseasiassa lain mukaan jokaisen viranomaisen on tällainen suunnitelma tehtävä kahden vuoden välein, eikö niin, Ida?

Ida Ruponen:

Kyllä. Työantajia velvoittaa sekä laki naisten ja miesten tasa-arvosta, että yhdenvertaisuuslaki tekemään tällaisen suunnitelman. Toki koskee siis muitakin työnantajia kuin viranomaisia. Siinä taitaa olla rajana, jos 30 henkilöä on palkattu, niin on velvollisuus tarkastella suunnitelmallisesti kahden vuoden välein tätä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.

Salla Nazarenko:

Eli tänään keskustellaan siitä, että mitä tällainen yhdenvertaisuus käytännössä viranomaiselle merkitsee. Ida Ruponen Rajavartiolaitoksen henkilöstöasiantuntija, luin entisen yhdenvertaisuusvaltuutetun ja nykyisen sisäministeriön kansliapäällikön Kirsi Pimiän blogista, että jokaisella viranomaisella on yhdenvertaisuuslain mukaan velvoite edistää yhdenvertaisuutta muun muassa seksuaalisen suuntautumisen, alkuperän, vammaisuuden ja uskonnon osalta. Tasa-arvolaki puolestaan velvoittaa viranomaiset edistämään naisten ja miesten välistä tasa-arvoa ja ennaltaehkäisemään sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Tämä kuulostaa kaikin puolin hienolta, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa vaikkapa Rajavartiolaitoksen kaltaiselle viranomaiselle?

Ida Ruponen:

Käytännössä se tarkoittaa tuota, mitä tuossa jo keskustelimme, eli tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelma, tai toki ne voi aina olla erillisiäkin suunnitelmia, meillä ne on niputettu yhdeksi suunnitelmaksi, tulee olla ajan tasalla ja hyvin suunniteltuja. Siellä pitää olla määriteltynä ne toimenpiteet miten me, sekä työnantajana, että viranomaisena, edistämme kaikkien ihmisten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta omassa toiminnassamme ja keskeisenä siinä on tietysti henkilöstöosaaminen ja ammattitaito.

Se, että me pystymme varmistamaan, että meillä henkilöstöllä on sellainen tietotaito ja ammattitaito omissa tehtävissään. He tietävät omat velvollisuudet ja vastuut, ja he osaavat myös kohdata erilaisia ihmisiä, mitä meidänkin työssä kohdataan. Pelkästään rajatarkastuksia, jos ei nyt ajatella tätä koronapandemiaa, tulee noin 17 miljoonaa vuodessa. Eli siinä on aika monta ihmistä ja yksilöä, jotka kohdataan. Kaikki lähtee siitä, että meidän henkilöstöllä on se ammattitaito siihen omaan työhön ja tietotaito siitä, että mitä vastuita ja velvollisuuksia siihen liittyy. Myös ihmisten erilaisuuteen liittyen.

Salla Nazarenko:

Kiitos Ida Ruponen. Usein kun puhutaan tästä yhdenvertaisuus ja tasa-arvosta niin ehkä sellainen vanhin, ja ehkä ensimmäisenä mieleen tuleva, on tämä sukupuolten tasa-arvoon liittyvä kysymys. Rajavartiolaitos on sotilasorganisaatio, joten suurin osa Rajavartiolaitoksen työntekijöistä on sotilasvirassa, mikä tekee sen, että 85 prosenttia henkilökunnasta on tälläkin hetkellä miehiä. Pitäisikö Rajavartiolaitokselle saada lisää naisia töihin, ja jos kyllä, niin mitä asian hyväksi tehdään?

Ida Ruponen:

Pitäisi ehdottomasti. Eli meillä on tavoitteena, että saisimme esimerkiksi raja- ja merivartijoissa lisättyä naisten osuutta sinne 10 prosenttiin. Tällä hetkellä se on noin 8 prosenttia, mitä meidän raja- ja merivartijoista on naisia. Siinä on tavoitteena, että saataisiin 10 prosenttiin nostettua, että saataisiin kaikki meidän lainvelvoittamat tehtävät tehtyä niin kuin laissa lukee. Esimerkiksi henkilötarkastuksiin liittyen sukupuolella on merkitystä. Eli lähtökohtaisesti naispuolisen henkilön tai naisoletetun tarkastaa naispuoleinen rajavartija tai merivartija. Miten me Rajavartiolaitoksessa on lähdetty sitä edistämään, niin rajavartijan peruskurssille on positiivinen erityiskohtelu koskien naisia. Eli pääsykokeissa on tiettyjä asioita, mistä he saavat lisäpisteitä, esimerkiksi siitä, että naisten vapaaehtoinen asepalvelus on suoritettu ja sehän on pääsyvaatimus kyseiselle kurssille pois lukien Ahvenanmaalla asuvat ja sen vapautuksen piiriin sitä kautta kuuluvat henkilöt, mutta muilla on pakollinen se asepalveluksen suorittaminen. Ja meillä tosiaan naiset saa siitä yhden lisäpisteen pääsykokeessa. Lisäksi naisilla on vähän matalammat rajat kestävyys- eli Cooperin-testissä.

Yksi tärkeä asia tietysti, miten saamme lisää naisia Rajalle, on se meidän rekrytointiviestintä, että me pystytään tavoittamaan ne henkilöt, jotka olisivat kiinnostuneita tästä ammatista ja haluaisivat tulla Rajavartiolaitokselle töihin. Se on keskeistä ja sitä on myös kehitetty viime vuosina huomattavasti. On paljon somessa ollut kampanjoita, joissa raja- ja merivartijat kertovat työnkuvastaan, jolla pystytään sitten tavoittamaan enemmän niitä ihmisiä, jotka meille töihin haluaisivat. Sotilasviroissa meillä on tosiaan 85 prosenttia miehiä, mutta kun tarkastellaan meidän siviilivirkamiehiä, eli meillä on paljon myös siviilitehtäviä, joissa voi toimia hyvin erilaiset ja eri taustaiset ihmiset, niin niissä sitten meillä tilanne on hieman päinvastainen eli siellä meillä on naisenemmistö. Eli siellä noin 55−60 prosenttia siiviliviranhaltijoista on naisia. Toki tämäkin pätee, että voidaan sitten houkutella meille osaavia ammattilaisia erilaisiin siviilivirkoihin, niin siinäkin voidaan meidän naisten määrää lisäämään. Mutta sotilasviroissa tulee erityisesti se, että pystytään ne kaikki meille määritetyt tehtävät hoitamaan sitten, että meillä olisi aina tarvittavat henkilöt töissä.

Salla Nazarenko:

Joo, meillähän on ollut naisten vapaaehtoinen asepalvelus voimassa vuodesta 1995 ja luin juuri tänään, että tänä vuonna sinne haki ennätysmäärä naisia, yli 1 600 naista siihen hakenut. Tänä vuonna myös rajavartijan peruskurssille haki ennätysmäärä ihmisiä. Olikohan siellä naisten määrä kasvanut myös?

Ida Ruponen:

En ole vielä saanut viimeisintä tietoa. Yksi vuosi oli poikkeus, kun järjestettiin kaksi isoa kurssia, niin tilastollisesti näytti, että naisia oli prosentuaalisesti vähemmän, mutta se on aika tasaisena pysynyt. Muistaakseni siinä noin 20 prosentin korvilla naisten osuus kurssilaisista, jos en nyt ihan väärin muista. Mutta en viimeisintä tilastotietoa ole saanut tuoreimmista hakijoista, että miten siellä näkyy, että onko naisia ollut hakemassa enemmän. Mutta sitten kun kurssit alkaa ja kun pääsykokeet on suoritettu, niin sitten toki näemme, mikä se ajantasainen tilasto on kurssin aloittaneissa, että näkyykö siinä nousua myös naisten suhteen.

Salla Nazarenko:

Rajavartiolaitoksen henkilöstöasiantuntija Ida Ruponen, mikä olisi sinun hissipuhe tällaiselle nuorelle naisoletetulle, joka harkitsee raja- tai merivartijan uraa? Miten sinä houkuttelisit häntä hakeutumaan sellaiselle?

Ida Ruponen:

Hissipuheena varmaan se, että Rajavartiolaitos ja Rajavartiolaitoksen tehtävät ovat hyvin moninaisia, ja meillä on raja- ja merivartijoille hyvin monipuolisia urapolkuja tarjota. Eli rohkeasti vaan hakemaan, jos yhtään kiinnostaa. Meillä voi olla sekin, että miten meitä tunnetaan ympäri Suomea. Kun ehkä monesti ajatellaan, että tehtävät sijoittuvat sinne raja- ja merialueseuduille, että jos ei ole sitten kontaktia tai kokemusta meidän tehtävistä niin se voi olla vieraampaa, mutta ehdottomasti kyllä suosittelen. Rajavartiolaitos on hyvin vakaa ja turvallinen työnantaja. Siinäkin suhteessa kannattaa meille hakeutua töihin.

Salla Nazarenko:

Hienoa. Sitten toinen tähän sukupuolten tasa-arvoon liittyvä asia on muunsukupuoliset ihmiset, että nyky-yhteiskunnassa tunnistetaan tämä, että miesten ja naisten lisäksi meillä on ihmisiä, jotka eivät asetu tähän binääriseen sukupuolijärjestelmään. Miten tällaisten henkilöiden asema, muunsukupuolisten asema, huomioidaan sitten vaikka tässä Rajavartiolaitoksen yhdenvertaisuussuunnitelmassa ja sitten tietysti myös sitä kautta käytännön työssä?

Ida Ruponen:

Kyllä se on vahvasti otettu huomioon, juuri tuossa mitä sanoin alussakin, että kyllä se ammattitaito tulee siellä keskeisenä. Meidän myös työnantajana tulee varmistaa, että meidän henkilöstöllä on se tarvittava osaaminen ja he ovat saaneet sitä tarvittavaa koulutusta erilaisten ihmisten kohtaamiseen. Eli kaikessa tulee meidän arvojenkin mukaisesti se ammattitaito. Koska siitä se kaikki lähtee, yksittäisen raja- ja merivartijan osaamisesta siinä omasta tehtävässään ja kohtaamistaidoista. Keskeistä on tietysti se, että pohditaan näitä asioita myös ennakkoon, eli jos ajatellaan esimerkiksi rajavartijan peruskurssia, missä on tiettyjä majoitusjärjestelyitä sukupuolen suhteen. Kun meille tulee muunsukupuolinen henkilö, niin miten nämä majoitukset järjestetään, ettei tule syrjintäkokemusta. Mutta ammattitaito meillä kaikilla. Eli kaikkien Rajavartiolaitoksen työntekijöiden, riippumatta siitä mikä se meidän työtehtävä on, meillä tulee olla se osaaminen ja tiedostaminen näistä asioista. Että miten me omassa tehtävässä voimme näitä asioita edistää ja tunnistaa.

Salla Nazarenko:

Kiitos, henkilöstöasiantuntija Ida Ruponen. Tänään siis täällä Rajavartiolaitoksen Rajacast-podcastissa puhutaan yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta työelämässä, erityisesti täällä meillä Rajavartiolaitoksella. Minä olen viestintäsuunnittelija Salla Nazarenko. Toinen teema, joka liittyy vahvasti yhdenvertaisuuteen, on tämä maailman monimuotoistuminen ja eri uskontokunnat ja kulttuurit, joiden oikeuksia on myös tärkeä kunnioittaa ja edistää. Miten tämä huomioidaan Rajavartiolaitoksessa henkilöstöasiantuntija Ida Ruponen?

Ida Ruponen:

Kyllä se vahvasti tulee, että meidän perus- ja jatkokoulutuksessa huomioidaan erilaisten ihmisten kohtaaminen, oli se sitten uskontoon, vakaumukseen, terveydentilaan tai mihin tahansa liittyvää. Sieltä se taas tulee. Tuntuu, että toistan itseäni, mutta se on se ammattitaito ja osaaminen, joka tulee meidän työnantajana taata. Miten sitä koulutuksessa on harjoitettu, niin se on tällaista ilmiöpohjaista oppimista, eli harjoitellaan niitä tilanteita siellä kouluympäristössä. Sen lisäksi käytännön harjoittelujaksoilla kentällä, mitä erilaisia tilanteita siellä tulee vastaan. Sitten tulee uusille virkamiehillä, eli raja- ja merivartijoille, perehdytyksen merkitys. Se on iso siinä vaiheessa, kun uutena tehtävään tullaan. Perehdytys ja se kokeneiden kollegoiden tuki siinä omassa työssä ja erilaisten ohjeiden ajantasaisuus, että meillä on varmasti tiedossa… 

Salla Nazarenko:

Joo, Suomessahan elää maailman pohjoisin ja Euroopan unionin ainut alkuperäiskansa saamelaiset ja heillä on liikkuva elämäntapa siellä Pohjois-Suomen alueella. Miten saamelaisten oikeudet on huomioitu Rajavartiolaitoksella?

Ida Ruponen:

Tietysti siinä tulee useampia eri lakeja, jotka meitä viranomaisina velvoittaa eli saamen kielilaki, joka velvoittaa, että erityisesti Lapin rajavartioston alueelle, meidän tulee taata palvelua myös saamen kielellä. Ja sitten on tietysti laki saamelaiskäräjistä, eli jos oikein nyt muistan tuon lain, niin siellä on se neuvotteluvelvoite meillekin. Eli jos meidän toimet koskettaa saamelaisia tai heidän elinkeinoaan tai tapojaan, niin meillä on velvollisuus heidän kanssaan ennen päätöksen tekoa neuvotella. Juuri tarkistin uusimmat ohjeet eli tälläkin hetkellä voimassaolevaan, nyt kun ollaan kesäkuulle menossa on sisärajavalvonta edelleen käynnissä, niin siellä on saamelaisille omia poikkeuksia. Eli heillä on oikeus ylittää raja muualtakin kuin virallisilta rajanylityspaikoilta silloin kun se liittyy tähän elinkeinoon tai elämiseen siellä saamelaisalueella.

Salla Nazarenko:

Tämä on Rajavartiolaitoksen podcast Rajacast ja minä olen viestintäsuunnittelija Salla Nazarenko. Tänään keskustelemme yhdenvertaisuudesta. Lopuksi voisimme ottaa ihmis- ja perusoikeudet. Nehän tunnustetaan kaikkialla tärkeäksi ja Rajavartiolaitos ei ole tietenkään poikkeus. Suomalaiset viranomaiset toimivat ihmisoikeusperustaisesti. Miten tätä tuodaan esiin viranomaisten ja instituutioiden arjessa? Kyseessä ei ole uusi asia, ihmisoikeuksien julistus on 40-luvulta peräisin, mutta miten tämä valtavirtaistetaan viranomaisten arkeen? Tähän vastaa henkilöstöasiantuntija Ida Ruponen Rajavartiolaitoksen esikunnasta.

Ida Ruponen:

Asia ei todellakaan ole uusi ja meillä se Rajavartiolaitoksessa lähtee kyllä siitä, että perus- ja ihmisoikeudet ovat kaiken toiminnan ytimessä. Kaikki toiminta mitä me teemme viranomaisina, kunnioittaa henkilöiden perus- ja ihmisoikeuksia. Tässä hyvin tärkeässä roolissa on, jos puhutaan valtavirtaistamisesta tai siitä, miten asioista nykyään keskustellaan, tässä on tapahtunut viime vuosina ihan valtavasti, siinä miten näistä on alettu keskustelemaan aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Niin meillä se lähtee siitä peruskoulutuksesta. Eli raja- ja merivartijoiden ja upseerien osalta, jotka meidän omaan, toki upseerien osalta toki Maanpuolustuskorkeakoulu vastaa siitä koulutuksesta, mutta meillä tehdään sitä peruskoulutusta, niin sen peruskoulutuksen kautta, niin sieltä kaikille virkaan tuleville. Sieltä iskostetaan, mitä ne perus- ja ihmisoikeudet tarkoittaa siellä arjessa. Tässä on moneen kertaan nostettu se ammattitaito, omien velvollisuuksien ja vastuiden tunnistaminen, niin siitä se lähtee se perusoikeuksien kunnioittaminen.

Salla Nazarenko:

Mennään sitten tällaiseen kesäiseen asiaan kuin Prideen. Muutama vuosi sitten yhdenvertaisuusvaltuutettu kutsui eri viranomaisia osallistumaan Pride-kulkueeseen ja useimmat heistä eivät vastanneet kutsuun, eivätkä menneet mukaan. Mutta yksittäisiä virkamiehiä on jo nähty osallistumassa, esimerkiksi poliisista ja puolustusvoimista, tähän Prideen, joka ytimeltään tietysti kannattaa ja tukee seksuaalista monimuotoisuutta ja sitä kautta ihmisoikeuksia. Mitä sinä Ida Ruponen henkilöstöasiantuntija Rajavartiolaitokselta ajattelet tästä? Onko viranomaisen jotenkin syytä etupainotteisesti ottaa kantaa tällaisiin kysymyksiin? Pitäisikö Rajavartiolaitoksen osallistua Prideen tänä vuonna?

Ida Ruponen:

Joo, näistä on paljon ollut keskustelua ja mietintää myös, että miten viranomaisten pitäisi Pride-kulkueessa näkyä. Kyllä Rajavartiolaitoksessa ajatellaan niin, että mahdollisesti osana isompaa viranomaisjoukkoa, silloin kuin edustetaan nimenomaan viranomaisia, oltaisiin siellä osallisena. Mutta ei ehkä yksin lähdettäisi tässä vaiheessa Rajavartiolaitoksena osallistumaan. Osittain tässä tulee se, että meidän pitää viranomaisina toimia neutraalisti eli meillä on korostettu neutraaliusvelvoite. Ettei siinä sitten tule sekaannuksia, että jos yksittäisenä viranomaisena ollaan mukana, että onko se sitten mikä tehtävä tämmöisessä, että liittyykö siihen esimerkiksi turvaamistehtäviä tai velvollisuuksia, niin tällöin on tärkeää tunnistaa ne rajat.

Niin kuin jo mainitsit tuossa, että yksittäinen henkilö voi aina osallistua ja sitä ei ole missään tapauksessa kielletty Rajavartiolaitoksen viranhaltijoilta. Toki siinä on se, että sinne ei saa virkapuvussa mennä ettei tule sellaista epäselvyyttä siitä, että edustatko viranomaista siinä tehtävissä. On täysin mahdollista, että Rajavartiolaitos olisi osallisena. Toki tässä asiassa kuunnellaan hyvin paljon sitä, mikä on sisäministeriön kanta asiaan, eli he voivat hallinnonalan viranomaisia ohjata tässä asiassa. Toki Rajavartiolaitos sitä sitten kuuntelee ja miettii omalta osaltaan, millaista se ohjaus sitten on hallinnon alan ministeriöltä.

Salla Nazarenko:

Hyvä eli Prideen voi lähteä yksityishenkilönä tai jos käy niin hyvin, että hallinnon alan ministeriö ohjaa. Yksinkertaisesti näin. (naurua)

Ida Ruponen:

Ei ehkä ihan noinkaan, että ohjaa. (naurua) Siinä ohjauksessakin pitää miettiä, että mikä on neutraaliusvelvoite, että ei tule sellaista sekaannusta, että ollaanko siellä mahdollisesti turvaamassa sitä kulkueen kulkua vai ollaanko siellä osallistumassa. Tämä on hyvin tarkka kysymys ja tästä on hyvin tuore eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu poliisin osalta, missä otettiin kantaa, miten esimerkiksi poliisi mielenilmaisuksissa voi toimia. Seurataan myös näitä asioita hyvin tarkasti.

Salla Nazarenko:

Hyvä, kiitos. Lopuksi vielä Rajavartiolaitoksen rooliin. Rajavartiolaitoshan on hyvin monipuolinen yleisviranomainen ja yksi asia mitä Rajavartiolaitos myös tekee, on rikostorjunta. Rikostorjuntahan on tehtävä, jossa puututaan ihmisten perusoikeuksiin. Pohjana rikoslaki, esitutkintalaki, pakkokeinolaki.. Miten rikostutkinnassa voi huomioida kansalaisten yhdenvertaisuuden?

Ida Ruponen:

Siellähän rikostorjunnassa erityisesti korostuu nämä tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvät kysymykset, koska siellä hyvin vahvasti puututaan ihmisten perusoikeuksiin, kun ajatellaan rikostorjuntaa ja rikosprosesseja. Erityisesti tässä korostuu, mitä olen tässä tänään puhunutkin, se ammattitaito ja osaaminen, että meidän henkilöstöllä, joka toimii rikostorjunnan parissa, on ne toimivaltuudet ja velvollisuudet. He tuntevat ne, he tietävät ne, tietävät mitä heille on oikeus tehdä, mitä heillä on velvollisuus tehdä. Silloin erityisesti myös korostuu ihmisten kohtaamistaidot sekä toimenpiteiden avaaminen, eli kun joku tällainen, kun kohteelle kerrotaan, että mitä tässä tapahtuu, kuitenkin huomioidaan aina se, että tutkinta ei vaarannu sen takia. Tässä tulee myös se, että rikostorjunnassa ihmisiä on eri asemassa, eli on epäiltyjä asianomistajia ja uhreja, niin uhrien osalta tietysti korostuu se kohtaaminen erityisesti ja ohjaaminen erilaisten tukipalveluiden piiriin. Eli muun muassa sitten, jos on uhrina prosessissa, niin erilaiset tukipalvelut kuten ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä, että meidän henkilöstöllä on se ammattitaito ja osaaminen, miten sitten näitä henkilöitä voidaan ohjata tarvittavien auttamisjärjestelmien piirin, että he saavat tukea siinä omassa asiassaan. 

Salla Nazarenko:

Kiitos Ida Ruponen. Kuuntelit Rajavartiolaitoksen Rajacast-podcastia, minä olen viestintäsuunnittelija Salla Nazarenko ja tänään vieraanani oli henkilöstöasiantuntija Ida Ruponen Rajavartiolaitoksen esikunnasta. Keskustelimme yhdenvertaisuus ja tasa-arvoisuudesta. Yhteenvetona voisin sanoa Ida, että oletko samaa mieltä siitä, että tämän yhdenvertaisuuden ytimessä on ammattitaito, kyky kohdata ihmisiä ja kolmanneksi vielä tällainen maailman muutoksen seuraaminen herkällä korvalla. Voisiko näin tiivistää?

Ida Ruponen:

Kyllä se varmasti niihin tiivistyy eli kyllä se on näin, että se sekä viranomaisena, että työnantajana, että ihmisenä, että meillä kaikilla on tehtävien kannalta ajan mukainen ammattitaito ja osaaminen ja sitten se, että ollaan herkällä korvalla kuuntelemassa yhteiskunnan kehitystä näiden asioiden suhteen, jotta osataan niitä asioita ennakoida, että ei menisi sinne vain reagoinnin puolelle.

Salla Nazarenko: Kiitos, Ida Roponen!

Ida Ruponen: Kiitos!

Outro (musiikkia).