Maalla Ruokolahden leijona päätti Salavartiolaitoksen aikakauden

Kesä 1992 oli uutisvirraltaan hiljainen. Kaikki voi kuitenkin muuttua hetkessä, ja sen tuli huomaamaan Kaakkois-Suomen rajavartiosto, joka pääsi elämään Fröbelin palikoiden lastenlaulua keskellä pikkukuntaa Imatran lähellä.

Ruokolahdessa havaittiin kulkukissa, joka oli kooltaan kaikkea muuta kuin tavallinen mirri. 23. kesäkuuta tehtiin ensimmäinen havainto leijonasta, joka vaelsi vapaana alueella. Pari päivää myöhemmin sama eläin havaittiin Immolan varuskunnan liepeillä. Kaakkois-Suomen rajavartiosto tunnisti molemmat jäljet leijonan jättämiksi, mikä sai uutisnälkäisen kotimaan median kiinnostumaan perinpohjaisesti.

Kylmän sodan aikana vähäisen viestintänsä vuoksi Salavartiolaitoksen lempinimen saanut Rajavartiolaitos oli leijonan metsästyksessä niin suuren mediamyllerryksen edessä, ettei sitä voinut ylittää, eikä varsinkaan alittaa. Täytyi mennä lävitse.

Leijonasta alettiin tehdä yhä enemmän havaintoja ihmisten todella innostuttua aiheesta. Rajavartiosto tutki jälkiä, yrittäen samalla saada kissaeläimen kiinni. Asiaa tosin eivät helpottaneet leijonaboomista hullaantuneet kansalaiset, jotka alkoivat pilailla, antaa vääriä havaintoja ja tehdä omia jälkiään muun muassa lusikoilla.

Rajavartiostolta vaadittiin todellista viileyttä sekä juuri oikeanlaista viestintää, etenkin silloin, kun huhut venäläisestä sirkuksesta karanneesta jellonasta alkoivat leviämään. Ihmisiä tietenkin kiinnosti eläinkunnan kuningas Suomen maaperällä, mutta monia vapaana kulkeva leijona myös pelotti. Pakokauhulle ei saanut antaa valtaa.

Leijona oli kuitenkin luonteeltaan ujo, eikä siksi tullut vapaaehtoisesti ihmisten luo, mikä oli syy sille, ettei kukaan loukkaantunut jalopeuran kynsissä. Pari viikkoa kestäneen, ympärivuorokautisen uutisoinnin jälkeen ihmisten usko alkoi hiipumaan ilman täysin vedenpitäviä todisteita, ja lopulta muut uutisaiheet sysäsivät kissimirrin unholaan - paitsi Ruokolahdella, joka markkinoi itseään vieläkin leijonan avulla.

Elvi oli aikansa suurin rock-tähti

Miten Ruokolahden leijona liittyy Salavartiolaitokseen? Immolan varuskuntaan uutta Rajamuseota työstävä Mikko Veijalainen avaa Rajan historiaa:

− Tuonne 1990-luvun alkuun asti Rajavartiolaitos teki perusjuttujaan, kuten partiointia rajalla, mutta ulospäin kansalaisille ei saatu kertoa yhtään mitään mistään Neuvostoliiton ärsyttämisen pelossa, hän kertoo.

Vuonna 1992 Rajavartiolaitos oli siis uuden edessä ilman leijonaakin. Neuvostoliitto oli juuri hajonnut, eikä viestinnän rajoittamiselle enää ollut tarvetta. Ruokolahden leijona oli ensimmäinen suurta kiinnostusta Rajavartiolaitokseen kiinnittänyt tapahtuma Neuvostoliiton jälkeisenä aikana. Rajan täytyi oppia tiedottamisen alkeet ja tärkeys lähes lennosta. Tiedotustiimi onnistui ensimmäisessä haasteessaan mainiosti.

Esimerkiksi leijonan nimi oli tärkeää saada vakiinnutettua oikeanlaiseksi. Kaakkois-Suomen rajavartioston tuolloinen tiedotuksesta vastannut kapteeni Antti Väisänen keksi nimeksi Elvin, ensimmäisestä havainnosta seuraavan naisen nimipäivän. Näin Raja sai vältettyä mahdolliset yleisöäänestykset, joissa leijona olisi voitu nimetä venäläisellä nimellä huhun mukaan, jossa leijonan epäiltiin tulleen Venäjältä.

Lisäksi Raja kontrolloi julkisuuteen kerrottua tietoa hyvin estääkseen huhujen paisumista sekä epämieluisia lieveilmiöitä. Kapteeni Väisänen tunnustikin myöhemmin, että rajavartijat olivat nähneet partiokierroksillaan leijonan palloilevan rajalla, mutta asiasta ei tiedotusvälineille kerrottu, jotta ihmiset eivät lähtisi seikkailemaan rajavyöhykkeelle.

Ruokolahden leijona on Rajavartiolaitoksessa taitekohta organisaation mediasuhteen muutoksessa − leijonanmetsästyksen parissa alettiin tehdä tietoisesti yhteistyötä ulkopuolisen median kanssa.

Ruokolahden leijona Rajamuseossa

Salavartiolaitos sekä Ruokolahden leijona ovat teemoina mukana uudessa Rajamuseossa, joka korvaa vanhan, 1980-luvulla perustetun museon. Museossa käydään läpi Rajan historiaa läpinäkyvästi, tuoden esiin niin onnistumiset kuin epäonnistumisetkin.

− Otamme esille myös Rajan kannalta synkkiä asioita, kuten esimerkiksi kylmän sodan aikaiset KGB:n suomalaisiin rajavartijoihin kohdistuneet rekrytointiyritykset. Vaikka tällainen historia jonkun mielestä nakertaa laitoksen arvovaltaa kansan silmissä, me ajattelemme sen nimenomaan toisinpäin, Veijalainen Rajamuseolta sanoo.

− Kun myös synkkiä puolia tuodaan esille, näyttää se, että Rajavartiolaitos on avoin eikä vanhoja syntejä piilotella.

Ruokolahden leijona tosin onnistui piilottelemaan lopulta niin hyvin, ettei sitä koskaan saatu kiinni − jos se edes oli oikeasti olemassa.

Teksti: Elias Juuti

Viestintävarusmies, RVLE

Kuva: Wikipedia Creative Commons BY 4.0 / “Htm”