Maalla Kukkosen mutkan tarina

Taistelut olivat päättyneet suomalaisten joukkojen vetäytymiseen määrätylle linjalle, ja rauhansopimuksessa oli sovittu rajan kulusta yleisluontoisesti. Myöhemmin suoritettava rajankäynti tulisi täsmentämään valtakunnanrajan oikean kulun.

Rajankäyntiin osallistuvat suomalaiset ja venäläiset sotilasviranomaiset kohtasivat aamulla rajan pintaan jääneessä Kukkosen talossa, Konnun kylässä. Kukkosen talossa oli jo entuudestaan tieto, että raja tulisi kulkemaan talon pihapiirin läpi.

Rajantarkastajat otti vastaan talon vanha emäntä, Maria Kukkonen, joka ei ollut hyvillään rajan uudesta kulusta, mutta keitti kuitenkin korvikkeen vieraille. Vanhan emännän tyytymättömyys vieraita kohtaan ei jäänyt huomaamatta. Kun vieraat tiedustelivat tähän syytä, emäntä tokaisi: ”Vai vielä syytä, kun työ riiviöt viettä meijän riihen, vastikään sovan alla rakennetun.” Ja näin todellakin oli – itse päärakennus tulisi uudessa rajalinjauksessa jäämään Suomen puolelle, mutta syyskesällä 1939 rakennettu riihi jäisi Neuvostoliiton puolelle.

Maria Kukkonen elokuussa 1966

Tulkin välityksellä emännän sanat käännettiin neuvostoeverstille, ja kuultuaan mitä tällä oli sanottavanaan, eversti otti eteensä pöydälle kartan. Tutkailtuaan sitä tovin, hän piirsi siihen mutkan. Tarinan mukaan neuvostoeversti inhimillisyyden eleenä siirsi rajaa, jotta emäntä saisi pitää riihensä – ja näin rajaan syntyi Kukkosen mutka.

Kun rajaviivaa siirrettiin maastoon, valituilla komiteoilla oli mahdollisuus tehdä vähäisiä muutoksia karttaan merkittyihin rajoihin. Muutokset perustuivat paikallisten etujen ja olojen huomioimiseen.

Maria Kukkosen poika Matti Kukkonen nojaamassa raja-aitaan riihen nurkan edustalla. Kuva on julkaistu Etelä-Saimaassa vuonna 1967.