Maalla Koulutuksen alkuvaiheista Rajavartiolaitoksessa

Tuskinpa Salmin rajavartioston kapteeni Nikoskelainen olisi osannut arvata, että hä-nen johtamaansa aliupseerikurssia muistellaan vielä sata vuotta myöhemmin. Siihen on erityinen syy, sillä Kajaanissa, Kainuun rajavartioston esikunnan kasarmialueella 20.10.1926 aloittanut kurssi oli ensimmäinen laatuaan vastaperustetussa Rajavartiostojen aliupseerikoulussa (RAUK). Aliupseerikoulu oli ensimmäinen Rajavartiolaitoksen oma koulutusta antanut oppilaitos, jonka perustamisen johdosta voimme nyt juhlistaa koulutuksen satavuotisjuhlavuotta. 

Ensimmäisen aliupseerikurssin ohjelma noudatti pitkälti Puolustuslaitoksen (myöh. Puolustusvoimat) koulutusohjelmaa. Jo tuolloin, rajaseudun olosuhteista johtuen, taistelukoulutuksessa kiinnitettiin suurta huomiota erämiestaitoihin, sissi- ja tiedustelukoulutukseen sekä suunnistukseen. Ensimmäisen aliupseerikurssin vääpelinä toimi tuleva Mannerheim-ristin ritari Juho Pössi. Kurssin pituus oli kolme kuukautta, jonka jälkeen koulu siirrettiin Salmin rajavartiostoon, Manssilan kasarmialueelle. 

Kurssien 2–6 osallistujat saivat kouluksensa Manssilassa, kunnes paikkakunta vaihtui jälleen. Syyskuun alussa vuonna 1928 aliupseerikoulun seitsemäs kurssi aloitti Joensuun rajavartioston esikunnan kasarmialueella Höytiäisellä, nykyisessä Onttolassa. Se osoittautui pysyvämmäksi ratkaisuksi, sillä aliupseereita koulutettiin Onttolassa aina talvisodan syttymiseen saakka. Aliupseerikouluun komennettiin rajavartiostoihin kuuluvia rajavartiosotamiehiä, jotka eivät palvelukseen tullessaan olleet vielä aliker-santteja, mutta joista haluttiin saada kanta-aliupseereita. Lisäksi kursseille käskettiin varusmiehiä.

Kurssien pituus vaihteli ennen sota-aikaa kolmesta kuuteen kuukauteen. Talvisotaan mennessä aliupseerikoulun oli käynyt noin 1100 miestä. Onttolassa aliupseerikoulun kanssa samassa rakennuksessa vuodesta 1933 lähtien toimi vastaperustettu, miehistön koulutukseen keskittynyt Rajavartiokoulu sekä rajasotilaskoti. Se johti tilanahtauteen, joka helpotti sotilaskodin siirtyessä toisiin tiloihin, ja Rajavartiokoulun siirtyessä Lieksaan vuonna 1936. Lieksaan valmistui tuolloin pitkään Rajavartiolaitoksen käytössä toiminut, Timitran linnana tunnettu rakennus. 

Joensuun rajavartiosto kantoi sotia edeltävinä vuosina päävastuun Rajavartiolaitoksen koulujen toiminnasta, sillä sekä aliupseerikoulu että Rajavartiokoulu kuuluivat sen huoltoon ja alaisuuteen. Lisäksi kouluttajat tulivat Joensuun rajavartiostosta. Ohjaus koulujen toimintaan tuli Rajavartiolaitoksen esikunnan koulutustoimistosta.

Moni aliupseerikurssin suorittanut jäi rajavartiostojen palvelukseen, ja joillekin avautui upseerin urapolku. Talvisodan syttyessä nämä miehet, olkoonkin he olleet tuolloin Rajavartiolaitoksen palveluksessa tai ei, olivat osa Suomen armeijan upseeri- ja aliupseerikuntaa.

Vääpelin kertomaa

Aliupseerikoulun vääpeli Nieminen kirjoitti vuonna 1937 reilun kymmenen vuoden ikään ehtineestä aliupseerikoulutuksesta seuraavaa:

Palvelus on vaihtelevaa ja kiinteätä aamusta iltaan, sillä noin neljän kuukauden aikana on oppilaille annettava kaikki ne tiedot, joita he tulevina ryhmänjohtajina tarvitsevat. Oppilaiden ollessa tehtäviinsä innostuneita ja heidän lisätessään vielä tietojaan uutteran itseopiskelun avulla tapahtuu edistyminen nopeasti. Päivät kuluvat reippaan koulutuksen merkeissä. Voimakkaat sotilaslaulut kajahtelevat ilmoille, ja toisinaan rajut rynnäkköhuudot ilmaisevat lähitaistelun ankaruutta. Päivät, viikot ja kuukaudet kuluvat nopeasti, hyvä ruokahalu sekä leppoisa uni antavat voimaa ja terveyttä. Varsinaisen palveluksen ohella harrastetaan yhteisiä rientoja. Laulu, joka niin läheisesti liittyy sotilaselämään, on hyvin suosittua. Raskas askel pitkillä marsseilla saa reippaamman tahdin voi-makkaiden sotilaslaulujen ansiosta. 

Urheilu on myöskin hyvin suosittua. Jo koulun palvelus sisältää paljon eri liikuntakasvatuslajeja, joissa pääpaino annetaan voimistelulle, urheilulle ja leikeille. Kuitenkin varsinaisen palveluksen ohella kesällä harrastetaan pallopelejä, joista pesäpalloilu on etualalla. Rata- ja kenttäurheilu on myöskin suosittua, ja sen harrastaminen käy hyvin laatuun, urheilukentän ollessa aivan koulun vieressä. Talvella harrastetaan hiihtoa, jota itse talvikoulutuskin niin valtavassa määrässä sisältää. Vauhdittomat hypyt kuuluivat myös talviurheiluohjelmaan, ja kilpailut paremmuudesta muodostuvakin usein erittäin ankariksi kamppailuiksi. Monen hyvän urheilijan tie on johtanut aliupseerikouluun, jossa he omalla esimerkillään ja toisia innostamalla ovat tehneet miesten työtä oppilaitten keskuudessa ja täten vaikuttaneet suuresti urheilumme hyväksi. Voimistelun, urheilun ja leikkien avulla pojat saavat joustavuutta, samalla kun se on vir-kistävää vaihtelua kiinteälle palvelukselle. Arvokas on se työ, jonka Rajavartiostojen Aliupseerikoulu on toiminta-aikanaan suorittanut.

Koulutus aliupseerikoulussa 1930-luvulla

Koulutus aliupseerikoulun kursseilla oli tiivistä ja tiukkaa. Oppilaita 1930-luvun kurs-seilla oli useimmiten 50–60 miestä. Koulutusohjelmien laadinta osoittautui haasta-vaksi, koska kursseille osallistui samaan aikaan varusmiehiä, ja rajavartiostojen palve-luksessa pitkäänkin olleita kantamiehiä.

Aliupseerikoulun sijaitessa Onttolassa vakiintui käytäntö järjestää kaksi kurssia vuodessa. Koulutus saavutti vuosien työn myötä pysyvän muodon sisältäen seuraavat koulutushaarat (vuonna 1938 laaditun, Kansallisarkistossa sijaitsevan asiakirjan mukaan):

• muodollinen koulutus
• taistelukoulutus
• kenttäpalvelus
• ampumakoulutus
• liikuntakasvatus
• aliupseereiden yleiskoulutus
• valistus ja huolto
•  tarkastukset

Lisäksi tietyille erikoisoppilaille annettiin erikoiskoulutusta. Erikoiskoulutukseen luettiin kuuluvan 

• konekiväärikoulutus
• kranaatinheitinkoulutus
• tähystyskoulutus
•  taistelulähettikoulutus

Huoltopuolelle sijoitettavat aliupseerioppilaat saattoivat erikoistua seuraavien koulutushaarojen mukaan:

• kirjurikoulutus 
• lääkintäkoulutus
• eläinlääkintäkoulutus
•  asekoulutus
• kuoremastokoulutus
• talousaliupseerikoulutus

Koulutus vartiostoissa

Koulutus jakaantui jo sotia edeltävinä Rajavartiolaitoksen alkuvuosikymmeninä laitoksen kouluissa annettuun opetukseen sekä rajavartiostoissa annettuun opetukseen. Rajavartiolaitoksen esikunta otti organisaation kehittyessä ohjaavamman roolin koulutustoiminnasta, joka aivan alkuvuosina oli ollut rajavartiostojen vastuulla. Rajavartiolaitoksen esikunta lähetti vuoden alussa rajavartiostojen esikunnille koulutusohjelmat. Rajavartiostojen esikunnat laativat saamansa koulutusohjelman perusteella omat suunnitelmat vuoden aikana annettavasta koulutuksesta. Suunnitelmat lähetettiin Rajavartiolaitoksen esikuntaan hyväksyttäviksi. 

Rajavartiostojen esikunnat jakoivat suunnitelmiensa pohjalta tehdyt yksityiskohtaiset ohjeet kuukausittain alaisuudessaan toimineille rajakomppanioille. Rajakomppanioiden tehtäväksi jäi laatia koulutuksen viikko-ohjelmat vastuualueillaan. Rajavartioasemien päälliköt kouluttivat viikko-ohjelman mukaan vartioasemien rajavartijoita. Vartioasemien miehistö koottiin 1–2 kertaa vuodessa komppanian harjoituspäiville. 

Kaikista tärkeimpinä rajavartiostojen koulutustilaisuuksina pidettiin kesäisin ja talvisin järjestettyjä, pitkiä, 2–3 viikkoa kestäneitä sotaharjoituksia. Nämä leiriharjoitusten nimellä kulkeneet sotilaallisen maanpuolustuksen koulutustilaisuudet kuuluivat jokaisen rajavartioston koulutusohjelmaan. Rajavartiostojen joukot osallistuivat usein myös armeijan ja suojeluskuntajärjestön sotaharjoituksiin. 

Jani Loijas
amanuenssi, Rajamuseo