Merellä Kolmas kerta toden sanoo - odotetut Rajan perinnepäivät saatiin viimein järjestettyä

Kotkassa on valkeamassa aurinkoinen aamu, kun Merikeskus Vellamon siniseksi maalattu auditorio täyttyy ihmisistä. Ilmassa on juhlahumun lisäksi myös helpotuksen tuntua - koronaviruksen takia useita kertoja siirretty juhla on viimein saatu käyntiin.

Rajavartiolaitos sekä Suomenlahden Merivartioston Kilta ovat saaneet kunnian järjestää laatuaan ensimmäiset Rajan perinnepäivät. Alkuperäinen suunnitelma tosin oli järjestää päivät jo vuonna 2020, mutta maailmaa ravistellut pandemia sekoitti pakkaa toistuvasti uudelleen.

Valmisteluista vastanneet, Suomenlahden Merivartioston Killan Kari Niskanen sekä Arto Heikkinen huokaisevat juhlahumun keskellä helpotuksesta.

- Nyt näyttää siltä, että maaliin päästiin, Heikkinen naurahtaa.

Kahdella ensimmäisellä yrityksellä perinnepäiville oli jo lyöty aikataulut lukkoon, kunnes juhlat täytyi peruuttaa kokonaan. Toistuvien takapakkien vuoksi mitään ei tänä vuonna ole otettu itsestäänselvyytenä. Perinnepäiviä suunniteltiin järjestettäväksi jopa keväälle koronatilanteen vuoksi, mutta lopulta elokuu valikoitui ajankohdaksi.

- Erilaiset harjoitukset, aikataulut sekä ihmisten muut menot vaikuttivat ajankohtaan niin, että Rajavartiolaitoksen johto päätyi elokuun loppuun, Niskanen selventää.

- Lisäksi Merivartion 90-vuotisjuhlat olivat alkukesästä, minkä vuoksi juhlat olisivat menneet hieman päällekkäin, Heikkinen lisää.

- Rajan Perinneyhdistys on myös perustettu elokuun lopulla. Sitä kunnioittaen tämä päivämäärä valikoitui.

Kipinää perinnetyöhön myös nuoremmissa sukupolvissa

Niin, Perinneyhdistys, erilaiset Rajavartiolaitoksen killat ja muu toiminta ovat olleet olemassa jo pitkään. Silti kyseessä ovat vasta ensimmäiset varsinaiset perinnepäivät. Päivien idea ei kuitenkaan ole tuulesta temmattu, vaan niiden juuret ulottuvat jo kauas menneisyyteen.

- Aikanaan, tuolloin vielä Immolan veteraanipäivien idea oli järjestää kunniarajajääkärien kunniaksi tapahtuma. Heidän riviensä harventuessa on tapahtuma kuitenkin muuttanut muotoaan, ja sen tarkoitukseksi on siirtynyt Perinneyhdistyksen kunnioittaminen sekä sen vuosipäivän juhliminen, mistä Rajan perinnepäivät myös saivat nimensä, Heikkinen avaa perinnepäivien taustoja.

Tapahtuman perusidea on siis suurin piirtein sama kuin aikaisemmilla, eri nimeä kantaneilla tapahtumilla, mutta uudelleenbrändättynä. Perinnepäivien tarkoitus ei olekaan jämähtää täysin menneeseen, vaan ne kehittyvät ja mukautuvat omaan aikaansa.

Arto Heikkinen (vas.) sekä Kari Niskanen

Perinnepäivät voivat kuulostaa pelkältä vanhojen hyvien päivien kaipuulta, mutta todellisuudessa niillä on myös tarkoitus tulevaa varten. Niiden tarkoitus on saavuttaa Rajan kiltatoiminnalle uutta yleisöä ja luoda kipinää myös nuoremman sukupolven keskuudessa.

- Se on se ydinkysymys, Heikkinen toteaa.

- Pitkän tähtäimen tarkoitus on saada myös nuoria kiinnostumaan perinnetyöstä. Paikalla on koko Suomen alueelta eri kiltojen ihmisiä ja tieto kyllä leviää sitä kautta maakuntiin.

- Lisäksi perinnekillat pääsevät tällaisissa tapahtumissa tapaamaan toisiaan sekä keskustelemaan keskenään. Siinä mielessä nämä ovat niitä parhaita tapahtumia, Niskanen lisää.

Perinteiden, arvojen ja toiminnan siirtäminen eteenpäin tapahtuu pääosin perinnepäivien avulla. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että päivät onnistuvat.

- Tällä me saamme tuotua kiltatoimintaa esille, ja se saattaa jollekin laukaista ajatuksen, että tämähän on mielenkiintoista, lisäten siten jäsenmääriä. Tämä on Suomenlahden Merivartioston Killalle näytön paikka, Heikkinen korostaa.

Rajahenki ei helposti unohdu

Rajahenki on yhteisyyden tunne, joka on parhaiten verrattavissa tiiviin urheilujoukkueen pukukoppihenkeen. Se on halukkuutta tehdä töitä toisen avuksi ja yhteisen hyvän eteen, pyyteettömyyttä ja toveruutta. Perinnekiltojen keskuudessa henki onkin erittäin suuri. Viime vuosina rajahenki on kuitenkin palanut pienellä liekillä koronarajoitusten estäessä täysipainoista toimintaa, mutta jälleennäkemisen riemu on ilmeistä perinnepäivien osallistujien keskuudessa. Rajahenki onkin kuin pyörällä ajamisen taito: ei sitä noin vain unohda.

- Päivä ennen perinnepäiviä oli ensimmäinen koronan aikainen Perinneyhdistyksen hallituksen kokous, joka järjestettiin niin, että osallistujat olivat samassa tilassa. Kyllähän se on ihan eri asia näyttöpäätteen kautta keskustella asioista kuin se, että kasvotusten pääsee puhumaan. Toivottavasti tilanne pysyy niin hyvänä, että voimme jatkaa aktiivitoimia tästä eteenpäinkin. Näiden parin vuoden aikana, kun toimintaa ei juuri ollut, oli eri killoissa nimittäin tapahtunut pientä taantumaa, vaikka jäsenmäärät pysyivätkin pitkälti samoina, Heikkinen sanoo.

Nyt kun tapaaminen kasvotusten on mahdollista, voi rajahenkikin taas kasvaa entiseensä. Heikkinen on samoilla linjoilla.

- Rajavartiolaitoksen ja sen yhteistyökumppaneiden väki on pitkälti samanhenkistä porukkaa, jakaen arvoja ja ajatusmaailmaa. On helppo tulla toimeen, ja tunnelma tapahtumissa on välitön, hän sanoo.

Perinnepäivät ovat siis tapahtuma, jossa viihdytään.

Järjestämisvastuu vaihtuu vuosittain

Päiväohjelman odotettu loppuhuipennus lähestyy jännityksen tasaisesti kasvaessa. 30-vuotispäiviään juhlivan Rajan valmiusjoukkueen on määrä toteuttaa vartiolaiva Turvan kannella aseistetun ja vaarallisen henkilön kiinniottoa kuvaava näytös helikoptereita ja koiria apunaan käyttäen.

Niskanen ja Heikkinen seuraavat spektaakkelia helpottuneina, kuin suuri painolasti olisi laskettu heidän harteiltaan.

- Meidän vastuumme loppuu tänään iltakymmeneltä, ja seuraavaan isännöintiin meneekin hetki, kun kuusitoista jäsenkiltaa saavat jokainen oman vuoronsa. Ei tarvitse hetkeen enää miettiä järjestämistä, Heikkinen vitsailee.

Perinnepäiviä suunnitellaan jatkettavan vuosittain eri kiltojen vaihdellessa isännöintivuoroja. Ensi vuonna vastuu siirtyy Kainuun Rajavartioston Killalle. Vuosia tapahtuman eteen töitä tehneet Niskanen ja Heikkinen tosin aikovat osallistua vain katsojina.

Teksti: Elias Juuti

Kuvat: Jonne-Patrik Savimäki

Viestintävarusmiehet, RVLE