Maalla Kaveria ei jätetä

Kun Venäjän kansalaisten tuloa Suomeen rajoitettiin, varautui Rajavartiolaitos moneen eri skenaarioon. Yksi niistä oli matkustajamäärien äkillinen ja voimakas nousu. Sen seurauksia ehkäistäkseen pyydettiin Rajavartiolaitoksen henkilöstöltä ympäri Suomen apua itärajalle. Kutsuun vastannut vanhempi rajavartija Tero Vesterlund Kainuun rajavartiostosta kertoo kokemuksistaan Nuijamaan rajanylityspaikalla.

- Olin Nuijamaalla, Kaakkois-Suomessa tukena, kun matkustusrajoitukset astuivat voimaan, hän kertoo.

Virka-avun pyytäminen ei ole Rajavartiolaitoksella kovin yleistä. Vesterlund kertoo, että hänet on lähetetty komennuksille vain satunnaisesti 18 vuotta kestäneen uransa aikana.

- Esimerkiksi korona-aikaan olin auttamassa Norjan vastaisella rajalla. Pyyntöjä ei tule mitenkään tasaisin väliajoin, mutta silloin tällöin erikoistilanteissa sellaisen voi saada, Vesterlund muistelee.

Komennus oli Vesterlundille virkistävää vaihtelua.

- Olen töissä rajanvalvontapuolella, rajatarkastajan sijaan, joten työskentely on hieman erilaista. Työni komennuksen aikana ei ehkä ollut yhtä rutiininomaista, kun sitä ei päivittäin pääse tekemään, mutta hyvin se sujui. Paikalliset kollegat kyllä tukevat, jos sitä tarvitsee, Vesterlund kehuu.

- Tein komennuksen ajan passintarkastusta rajatarkastajana, mikä kesti neljä päivää. Lisäksi tein ulkomiehen tehtäviä ja yhtenä päivänä toimin kuljetusapuna, jos maahan pyrkiville tuli epäämisiä.

Vesterlundin ollessa paikalla oli tilanne pienellä Nuijamaan rajanylityspaikalla melko rauhallinen. Suurempia ongelmatilanteita ei tullut vastaan. Kokonaisuudessaan komennus oli Westerlundille positiivinen kokemus.

- Erityisen hyväähän tällaisissa keikoissa on se, että näkee kollegoita ympäri Suomea. Osa on voinut olla vanhoja tuttuja kursseilta, mikä on aina mukavaa. Vaihtelu virkistää ja komennuksen aikana näkee myös toisenlaisia työtehtäviä, Vesterlund toteaa.

Teksti: Elias Juuti

Kuva: Jonne-Patrik Savimäki

Viestintävarusmiehet, RVLE