Hyppää sisältöön

Merellä Eivät ne merimiestaidot olleet ennenkään kaikilla hallussa

Kesä kutsuu nauttimaan merestä ja liikkumaan vesillä. Veneillessä ei kuitenkaan aina vältytä ongelmilta ja välillä tarvitaan merivartijoiden apua. Joistakin tilanteista jää hieman koomisiakin muistoja, kuten kaksi alla olevaa tapausta osoittavat.
4.7.2022 14.00
Merivartija seisoo veneessä ja pysäyttää veneilijää.

Matkalla Tukholmaan

Silloin takavuosina aiheuttivat paljon työtä ne eksymiset. Veneilijät eksyivät ennen, kun niillä ei ollut navigaattoreita. Ja semmoinen vähän isompi eksyminen tapahtui tuolla Ahvenanmerellä. 

Me oltiin Enskärin merivartioaseman lähellä laivan kanssa ankkurissa ja tuli yksi suomalainen vene siihen. Se pyöri ensin ja sitten se ajoi siihen ja huonolla ruotsilla yritti kysyä, että missä he ovat. Ja kun ilmeni, että he ovat suomalaisia, että puhutaan vaan suomea. 

Ne sano, että he tietävät kyllä, että he ovat Tukholman saaristossa, mutta missä kohtaa. Ei he ihan tarkkaan tiedä, he on Turusta sen veneen hakeneet. 

Me totesimme heille, että ette te missään Tukholman saaristossa ole, te olette Ahvenanmaalla. 

”Eikä olla.” 

”No, ettekö te kuule, me puhutaan suomea ja meidän laivassa on Suomen lippu, että uskokaa nyt.” 

”No, mistä päin sinne Ruotsiin sitten mennään?” 

”Menkää nyt tuonne. Tuolla on hotelli, menkää yöksi sinne, älkää lähtekö enää ollenkaan.”

Rantakivikko johon iskeytyy vesi.

Menossa Tallinnaan

Kerran muistan semmoisen, kun minä olin Nauvossa ja päivystin. Tuli soitto, että vene on lähtenyt Helsingistä. En minä nyt muista, miksi se puhelu Nauvoon ohjautui, mutta Helsingistä Tallinnaan he ovat menossa. 

Ja he on ajanut niin ja niin kauan, mutta ei vaan Tallinna tule. Ja kysyin sitä veneen nopeutta sitten ja piirsin semmoisen ympyrän mihin, kun Helsingistä lähtee, että mihin saakka pääsee sillä vauhdilla siinä ajassa. No, se meni pitkästi yli Tallinnan, olisi kyllä pitänyt tavoittaa.

Ja sitten se meni tuonne Hangon edustalle se ympyrän kaari. Minä tiesin, että siellä on Jussarössä tutka merivartioasemalla. Soitin niille, että meillä on yksi paatti tässä vähän kateissa, että ei teillä mitään liikettä näy siellä. Niin, minä tajusin kysyä sitä ennen siltä veneeltä, että mitä sinä näet siellä, kun se oli kesäyö. Näkyykö saaria tai valoja. 

”Ei näy, mutta kiviä on pirusti joka puolella ja matalia kallioluotoja.” 

Tiesin siitä, että ei ne ainakaan Virossa ole, koska siellä ei ole muuta kuin avomerta. Että ne on Suomen puolella jossain. 

No siellä Jussarön tutkalla ne sanoikin, että he on ihmetelleet, että kuka hullu tuolla kivien joukossa kiertää. Ja sitten he lähettivät partioveneen katsomaan sitä. Ja niinhän ne olivat ne. 

Heidän piti Viroon mennä, mutta he päätyivät tuonne noin.

 

Yllä olevat merivartijoiden muistot on alun perin julkaistu ”Tarinoita rajalta” -teoksessa.