Maalla Rajavartijat ja upseerit muistelevat Lohjan Rajakoulua

Lohjan Rajakoulun historiaa

Ensimmäinen varsinainen Rajakoulu on ollut Rajavartiostojen aliupseerikoulu, joka toimi Kajaanissa vuodet 1926–1927. Rajavartiokoulu perustettiin alun perin 1933 Höytiäisiin nykyiselle Onttolan kasarmialueelle. Rajajääkärikoulu perustettiin Lieksaan vuonna 1940 sekä myös Immolaan talvisodan jälkeen. Rajakoulu ja Aliupseerikoulu toimivat erillisinä kouluina, kunnes ne yhdistettiin ja siirrettiin Lohjalle yhdeksi Rajakouluksi vuonna 1956.

Rajakoulu perustettiin Lohjalle Porkkalan rajavartiostolta jääneisiin uusiin esikunta-, kasarmi-, huolto- ja asuinrakennuksiin, kun Neuvostoliitto palautti Porkkalan vuokra-alueen ennenaikaisesti takaisin Suomelle eikä Porkkalan vartiostolle ollut enää tarvetta.

Lohjalla Rajakoulu toimi vuodet 1957–1964 ja siellä koulutettiin rajavartijoita sekä reservin aliupseereita. Yhteensä 114 henkilöä sai Lohjalla Rajajääkärien peruskoulutuksen. Lohjalla suoritettiin kokonaisuudessaan 30 rajavartijan peruskurssia ja koulutuksen sai 1490 rajajääkäriä. Varusmiesten aliupseerikursseja toimeenpantiin yhteensä 23 ja koulutuksen sai 1675 reservin aliupseeria. Koulutus sisälsi sotilaallista maanpuolustusta ja rajapalvelusta, joka vastaa nykyistä rajojen valvontaa. 

Lopulta Rajakoulu siirtyi Lohjalta Immolaan vuonna 1964.

 

 

 

 

 

Kertoisitko itsestäsi, kuka olet?

Mikko Juhana Jääskeläinen, syntynyt 19.1.1940.

Millainen on yhteytesi Rajavartiolaitokseen?

– Se on hyvin pitkä. Neljäkuukautisena tulin rajavartiostoon, Mikko toteaa.

Välirauhan aikana Mikko syntyi Rajapatsaalla ilmahälytysten aikana. Mikon isä oli silloin rajavartioston palveluksessa, minkä saattelemana tuli Mikostakin rajamies. 

– Isä sillon oli rajapataljoona kakkosessa taistelemassa. Sodan jälkeen näitä rajamiehiä sitten kasailtiin ja isä jäi, kun perhe oli joutunut Hiitolasta muuttamaan pois. Isä oli Miehikkälässä ensimmäisen komppanian ensimmäisen kasarmin vääpelinä, Mikko kertoo. 

Uuden kasarmin valmistuttua Särkisalmelle koko perhe muutti Parikkalaan, Särkisalmelle, jossa Mikolle valkeni ajatus sotilaan ammatista. 

– Mie olin sillo 10-vuotias. Sieltä käytiin oppikoulua Parikkalassa ja sitten, kun koulu ei oikein maistunut, pyrin sotaväkeen ja pääsin vapaaehtoisena Immolaan. Siitä se sitten lähti. Varusmiespalvelus alko Immolassa 15.2.1958, Mikko muistelee.

Ura Lohjalla

Mikko Jääskeläinen suoritti aliupseerikurssin Lohjalla 14.4.–2.8.1958, jolloin Mannerheim-ristin ritari Penttilä toimi koulun johtajana. Koulun vääpelinä toimi silloin vääpeli Vähäniitty ja Mikko muistelee, että kaikki tulivat tutuiksi koulun aikana tiiviin koulutusympäristön vuoksi.

Millaista oli koulutus Lohjalla?

Kun Mikko muisteli koulutusta Lohjalla, hän muisti omistavansa vieläkin Rajakoulun Aseenkäsittely-palkinnon.

–  Rajakoulun asekäsittelyn palkinto on kulkenut sieltä asti mukana. Yks semmonen konkreettinen osoitus, mitä siellä tehtiin, opeteltiin aseenkäsittelyy ja ampumista, Mikko muistelee.

Suuremmat ampumaharjoitukset järjestettiin Syndalenissa, jossa pystyttiin kouluttamaan kaikkien käytössä olevien jalkaväkiaseiden sekä käsikranaatin käyttöä ja käsittelyä.

Kurssi sisälsi myös paljon laulu- ja tahtimarssikoulutusta, joita harjoiteltiin Senaatintorilla järjestettävää Puolustusvoimien 40-vuotisjuhlaparaatia varten.

Mieleenpainuvin tapahtuma Lohjalta?

– Maastossa oli harjoitus. Mustikat oli kypsiä. Kotaviita niminen kouluttaja käski jossain vaiheessa, että näyttäkääs pojat kieltä. Ja kun siinä oli mustikkaa, niin hää sano, että ”pakillinen” ja me kerättiin sit pakillinen mustikoita illalla ja vietiin ne Rihtelälle, joka oli silloin pääemäntä. Kyllä meillä mustikkasoppaa riitti sitten moneksi päiväksi. Siellä oli muitakin, en ollut ainoa. Se oli tämmönen kurinpidollinen rangaistus. Ei ois saanu metsässä mustikoita syyä palveluksen aikana, Mikko kertoo.

Millaista oli elämä ja vapaa aika Lohjalla?

Vapaa-aikaa vietettiin usein yhdessä kurssitovereiden kanssa. Suosittu paikka oli Lohjanjärven ranta, jonne pitkillä polkupyöräjonoilla suunnattiin pitkänmatkalaisen, kuten Lapin rajavartioston väen kanssa.

Lohjalla aliupseerikoulun aikana Mikko tapasi myös tytön, jonka kanssa vapaa-aikaa vietettiin kaupungilla käsikädessä kävellen. Vaikka suhde koulun päättyessä loppui, niin muistelee Mikko tätäkin lämmöllä: 

– Mukava tapahtuma ja siihen aikaan oli kiva, kun oli tyttökaveri, hän muistelee.

Mitä ajattelette ajastanne Lohjalla tänä päivänä? 

– Ihan mukava aikahan se oli sikäli. Kyllä sinne jotenkin kotiutu. Kävin siellä kaksi kurssia ja toinen tuntu jo paljon helpommalta. Se oli vaan hiukan syrjässä, kun katotaan täältä, ja se oli aika hankalan kulkuyhteyden päässä, Mikko toteaa.
 

 

Kertoisitko itsestäsi, kuka olet?

– Kajaanilaispoika, siellä kouluni käyny ja kasvanu rajamieshenkeen, rajavartioston urheiluseuran tuntumassa lapsesta, nuoresta alkaen. Nuoruuttani on sävyttänyt runsas liikunta, mutta sen ohessa kalastus ja metsästys, Esko kertoo.

Millainen on yhteytesi Rajavartiolaitokseen?

Eskon taival Rajavartiolaitoksella alkoi nuorena rajavartioston urheiluseuran kautta aina Kemijärven rajakomppanian päälliköksi asti. 

– Alotin palveluksen varusmiehenä Kainuun rajavartioston jääkärikomppaniassa. Sieltä aukki, Lohjan kautta rukkiin, ja seuravana keväänä Kainuun rajavartiostoon kesävääpeliksi, hän toteaa.

Ensimmäinen palveluspaikka oli Kainuun rajavartioston Jääkärikomppanian varusmieskouluttajana. Lopulta Esko jäi eläkkeelle vuonna 1988 Kemijärven rajakomppanian päällikön tehtävistä.

Ura Lohjalla

Kesän 1960 lopulla Esko sai komennuksen lähteä aliupseerikurssille. Lohjalla suoritettu kurssi tarjosi Eskolle sopivaa haastetta, joka tuki erityisesti hänen uraansa hiihtäjänä. Lohjan aikana kipinä hiihtoa ja rajavartijan ammattia kohtaa kasvoi. Käytyään varusmiespalveluksen jäi hän kesävänrikiksi Kainuun varusmiesyksikköön, josta seuraavaksi suuntana oli kadettikoulu.

– Lohja loi kovan pohjan ja voimistutti minun urheilullista taustaa, jotta minun oli helppo lähteä suorittamaan RUK-kurssia. AUK-kurssi loi kyllä pohjan jatkaa urheilullista harjoittelua ja ittesä kehittämistä, Esko kertoo.

Millaista oli koulutus Lohjalla?

Esko muistaa koulutuksen olleen sen ajan tarpeisiin olevaa koulutusta. Aliupseerioppilaita koulutettiin rajamiehiksi ja sisseiksi. Koulutukseen sisältyi sulkeisharjoittelua, liikuntaa, taisteluharjoituksia ja sissiharjoituksia sekä suuri ampumaharjoitus Syndalenissa.

Lohjalla annetusta koulutuksesta jäi Eskolle hyvä kuva, niin kouluttajista, kuin heidän tavastaan kouluttaa. Aliupseerikurssin jokseenkin kovasta koulutuksesta oli Eskon mukaan hyötyä myös hänen suorittamalleen reserviupseerikurssille.

– Henkilökohtaisesti kun minulla jo oli nuoruudesta liikuntatausta varsin voimakkaana, pidin tätä niin sanottua sen ajan kovaa koulutusta oikein osuvana. Se kasvatti nuoren miehen kovuutta samaten, kun fyysistä kuntoa. Luutnantti Paanilasta on jäänyt mieleeni, että ne sulkeisharjoitukset kuin myös muut maastoreissut olivat aika rajuja, koska Paanila oli todellakin kovapäinen ja kovaksi kouluttajaksi tunnettu upseeri ja kovakuntoinen mies, Esko muistelee.

Mieleenpainuvin tapahtuma Lohjalta?

Esko kertoo aliupseerikurssin huippuna olleen kesällä toteutettu ampumaleiri Syndalenissa, Hankoniemessä.

– Erityisesti muistan, kun kurssille oli vain yksi niin sanottu kova ammus ammuttavissa ja sen ammuttajaksi minut sitten käskettiin ja osumahan siihen tuli siihen panssarilevyyn. Sitten tarkasteltiin kouluttajien johdolla, kuinka sen ajan sinko 55 läpäisee panssaria. Tää oli oikeestaan miun aliupseerikoulun huipentuma, Esko kertoo.

Millasta oli elämä ja vapaa-aika Lohjalla?

– Lohjan aikaa sävytti minun mielestä tää tiukka koulutus. Siellä niin sanottua vapaa-aikaa ei ollu. Mikäli sitä oli, niin se koulutuksellisesti ohjattiin oikein. Vapaa-aikana oli nämä alueen siivous- ja puhdistustoiminnat ja tämän kaltaiset tehtävät. Ei niitä aliupseerioppilas kokenut rasitteena. Ne kuulu siihen päivän ohjelmaan ja viikko-ohjelmiin ja muihin. Eihän sitä osannut siihen aikaan ajatella. Kaikkea sitä pidettiin siihen koulutukseen liittyvänä ja luonnollisena asiana ja tehtävinä. Ei niistä käyty meteliä tai vastustettu, kaikki oli koulutusta ja palveli sitä yhtä päämäärää, Esko mainitsee.

Mitä ajattelette ajastanne Lohjalla tänä päivänä? 

– Lohjan ajalta ei jäänyt pysyvästi muuta kuin sen ajan positiiviset muistot. Ei sitä aikaa voi verrata myöhempiin aikoihin, koska kaikki on niin paljon muuttunut, mutta antoi se hyvät eväät ja sellasen kovan pohjakoulutuksen, mistä oli helppo lähtee sitte jatkamaan kadettikouluun, Esko muistelee. 
 

 

Kertoisitko itsestäsi, kuka olet?

Minä olen Pauli Kalevi Kontunen, syntynyt Taipalsaaressa 1937, ja olen tällä hetkellä eläkkeellä oleva toimiupseeri. Olen tehnyt 25 vuoden työurani Rajavartiolaitoksessa. 

Työuralle mahtui kaksi tähtihetkeä: Paulin silloisen työpaikan, Pelkolan rajavartioaseman valinta vuoden rajavartioasemaksi vuonna 1977 ja Paulin valinta vuoden rajamieheksi vuonna 1984.

Millainen on yhteytesi Rajavartiolaitokseen?

Pauli palveli työuransa aikana yhdeksällä eri rajavartioasemalla. Hän aloitti työuransa Rajavartiolaitoksella joulukuun alussa vuonna 1959. Ensimmäinen työtehtävä sijaitsi Muurikkalan rajavartioasemalla Miehikkälän rajakomppaniassa. Viimeinen työpaikka oli Pelkolan rajavartioasema Imatran komppaniassa.

Ura Lohjalla

Silloinen rajavartijan peruskurssi oli vain kolmen kuukauden mittainen. Kurssi antoi valmiudet toimia rajavartijan ammatissa.

– Olin oppilaana rajavartijan peruskurssilla. Alotin tammikuussa 1960. Kurssi kesti kolme kuukautta, Pauli kertoo.

Millaista oli koulutus Lohjalla?

Koulutus oli Paulin kertoman mukaan erittäin hyvää ja saadusta koulutuksesta sai sopivat lähtökohdat alkavalle työuralle. 

Millaista elämä Lohjalla oli?

Monet viettivät vapaa-aikaa käymällä soittoruokaloissa ja Paulikin kävi siellä muutaman kerran. Suurin osa ajasta kului kuitenkin kasarmilla ja erityisesti liikunnan parissa. 

– Liikunta oli sillo jo miulle aika tärkeä osa elämässä ja vapaa-aikani käytin liikkumiseen, Pauli toteaa.

Mieleenpainuvin tapahtuma?

Paulille mieleen jäänyt tapahtuma oli, kun hän sattui heräämään yöllä kasarmin käytävällä. Huoneita oli käytävän varrella useita, eikä hän ollut varma, missä huoneessa oli majoittunut. Paulin piti käydä kaikki huoneet läpi ja löysi lopulta omansa sieltä, missä oli tyhjä peti. Erikoinen tapaus johtui siitä, että Pauli oli jo nuorena kävellyt unissaan muutaman kerran.

Mitä ajattelette ajastanne Lohjalla tänä päivänä?

Kaiken kaikkiaan Paulille oli jäänyt hyvät muistot Lohjalta, ja hän kertoo koulutuksen jatkuneen työelämässä koko virkauran ajan.

– Ei ollut kovin perusteellinen se kurssi. Jälkeenpäin olen käynyt monia. Muutama palvelustoveri on jäänyt Lohjalta, hän muistelee.
 

 

Kertoisitko itsestäsi, kuka olet?

Yleisesikuntaeverstiluutnantti Olli Toivonen kävi koulunsa Lohjalla. Upseerikokelaaksi hän valmistui Reserviupseerikoulusta 1959 ja siirtyi sieltä sotaveteraanien avustuksella Rajakouluun ensin upseerikokelaana ja sitten kesävänrikkinä. Syksyllä 1959 Olli pääsi kadettikouluun, josta valmistui 1961. Tämän jälkeen hän toimi kouluttajana Lohjalla pari vuotta, kunnes lähti sotakorkeakouluun. Olli toimi myös useissa tehtävissä Kaakkois-Suomen rajavartiostossa sekä tämän jälkeen Lapin rajavartiostossa, josta jäi eläkkeelle apulaiskomentajan tehtävistä vuonna 1987.

Millainen on yhteytesi Rajavartiolaitokseen?

Olli oli Rajakoulussa ensin upseerikokelaana, minkä jälkeen hän jatkoi kadettikouluun ja sittemmin myös sotakorkeakouluun. Ollin saksan kielen taito vei hänet uransa aikana myös Länsi-Saksaan muurin murtumisen jälkeen edustamaan paikallista Rajavartiolaitosta.

Ura Lohjalla

Olli toimi samaan aikaan sekä Lohjan Rajakoulussa että merivartio- ja poliisikoulussa koulutusupseerina.

Millaista oli koulutus Lohjalla?

Lohjalla järjestettiin aliupseerikoulutusta, josta ryhmänjohtajat valmistuivat. Rajavartijakurssi keskittyi rajavartiointiin. Molemmilla kursseilla oli aluksi tulokoe. Aliupseerikurssilla harjoiteltiin ryhmänjohtajan tehtäviä ja keskeisenä asiana oli myös kunnon kohotus urheilun kautta. Rajajääkärikurssilla oli pelkästään vartioinnin opettamista.

– Oli ensin tullessa tulokoe, josta voidaan mainita, että Lapin rajavartiostosta saapui oppilas Samuli, joka ei osannut lukea eikä kirjoittaa. Tulokokeessa hänet hylättiin, Olli kertoo.

Mieleenpainuvin tapahtuma Lohjalta?

Olli muistelee, että Lohjalla käytiin aikoinaan salakauppaa, kun kylällä toimineet kauppiaat tiesivät, ettei Rajakoulua suorittaville oppilaille ja aliupseereille saisi myydä alkoholia.

– Nahkurintorin Alkosta ei myyty varusmiehille eikä Rajakoulun oppilaille, jollon kirkkokentällä rehotti sitten ”rajakauppa”. Vakiotrokarit, joilla oli pikkupojat varottamassa sitten poliisin tulosta, Olli toteaa.

Millaista oli elämä ja vapaa-aika Lohjalla?

Olli kertoo Lohjan kaksikielisyyden vaikuttaneen vapaa-aikaan, koska silloin käytettiin paljon katukielenä sekä suomea että ruotsia. Myös Hangon motti vaikutti elämään, koska alue oli silloin suljettu.

– Lohja oli oikeesti silloin kaksikielinen ja katukielenä oli sekä suomi että ruotsi eli vapaa-aika muodostui aika paljon siitäkin, että käytettiin molempia kieliä ja sit tietenkin vaikutti tähän ympäristöön tämä Hangon motti eli se oli suljettu, Olli muistelee.

Mitä ajattelet ajastasi Lohjalla tänä päivänä?

Olli tuo esiin sen, miten Porkkalan luovutuksella oli vaikutuksensa alueen elämään:

– Porkkalan luovutuksen vaikutushan tuntui pitkään monella tapaa. Ensimmäisenähän se näkyi junaliikenteen vapautumisena ja sitten aliupseerikoulun pyörämarssit voitiin tehdä Porkkalan alueelle ja Hankoon, hän kertoo.
 

 

Kertoisitko itsestäsi, kuka olet?

Keijo Kalevi Vesanen kertoo syntyneensä 12.5.1940 Tammelan pitäjässä Forssassa. Vesanen tuo ilmi olleensa äidin puolelta evakkoperheestä Karjalasta. Isä oli sotilasammatissa ja oli selvinnyt sodasta. Isän sotilasammatti vei Keijon perheineen Kauhavalta Tikkakoskelle ja sieltä aina Tohmajärvelle asti.

Millainen oli yhteytesi Rajavartiolaitokseen?

Tohmajärvellä isän työtehtävä komppanian vääpelinä oli Keijon ensimmäisiä yhteyksiä Rajavartiolaitokseen, mutta vasta varusmiespalveluksen aikana kiinnostus Rajan toimintaan nousi, kun kouluttajat kehuivat Rajavartiolaitoksen työpaikkoja. Siitä innostuneena hän hakeutui ja pääsi Tohmajärvelle rajakomppanian Sääperin vartioasemalle värvättynä rajajääkärinä. 

– Vapaaehtoisena menin asepalvelukseen Hämeenlinnan varuskuntaan. Varusmiespalveluksen aikana kerrottiin, että Rajalla on hienoja työpaikkoja ja mielenkiintosia nuo työtehtävät, Keijo kertoo.

Ura Lohjalla

Keijo hakeutui kadettikouluun. Koulutus kesti kaksi vuotta, minkä jälkeen hänen ensimmäinen työpaikkansa nuorena upseerina oli Lohjalla varusmieskouluttajana. Päällimmäisenä Keijolle oli jäänyt mieleen Lohjalla ollut hyvä vastaanotto ja se, kuinka rajamiehet ottivat heti mukaan porukkaan.

– Siellä oli niitä aikaisempia ja vanhempia rajamiehiä ja esimiehiä. Ne otti meikäläisen ihan normaalisti työkaverikseen ja se opetti ainaki, että sanovat, että kysy aina, jos et tiedä, ja tee niinku nää vanhemmat kouluttajat tekee, ettei tarvii jäädä sormi suuhun ja tehdä ehdoin tahdoin mitään virheellistä, Keijo kertoo.

Millaista oli koulutus Lohjalla?

Koulutus Lohjalla oli Keijon mukaan asiallista. Vaikka välillä koulutus ja kuri oli kovaa, kaikki tehtiin yhteisymmärryksessä niin vanhempien kouluttajien kuin myös varusmiespalvelusta suorittavien kanssa. 

–  Koulun johtaja oli tällöin everstiluutnantti Huhtala. Huhtala oli asiallinen ja pätevä sodan käynyt mies, oikein hyvä asenne nuorempia kouluttajia kohtaan ja sitten tietenkin palveluksessa olevia varusmiehiä kohtaan. Lohjalla sai perusteellisen käsityksen siitä, millaista koulutusta Rajalla tehtiin. Varusmiehetkään eivät jurisseet eikä rangaistuksia tarvinnut käyttää. Siinä sai sitten ihan perusteellista kouluttajan koulutusta ja näille varusmiehille asiallisen kohtelun, Keijo muistelee.

Mieleenpainuvin tapahtuma?

Keijo koki aikoinaan säikäyttävän kokemuksen asuessaan nuorena luutnanttina perheensä kanssa Lohjalla. Perheen esikoispoikaa vahtinut lapsenvahti joutui kesken vuoron lähtemään hammaslääkäriin. Sillä aikaa poika oli keplotellut kodin ulko-oven auki ja mennä vilistänyt Lohjan maantielle. Tiellä käpytellessään oli ystävällinen automies löytänyt pojan. Tämä oli soittanut Rajakoululle ja tiedustellut, oliko sieltä lähtenyt lapsi omille teille. Asian varmistuttua Rajakoulun päivystäjä lähti hakemaan poikaa Rajakoulun autolla. Poika oli kunnossa, vaikka vähän hämillään, mutta onneksi mitään ei sattunut.

Millaista elämä Lohjalla oli?

Keijo asui Lohjalla perheensä kanssa kahdesta kolmeen vuotta ja tämä aika oli hänelle mieluista. Arkea jaettiin ja elämä oli yhteisöllistä. Rajakoululla vallitsi hyvä henki ja monista henkilökunnan jäsenistä tuli myös perhetuttuja.

– Lohja oli mielenkiintoinen ja opettavainen vaihe mun elämässä, Keijo toteaa.

– Sittenhän se Rajakoulu lopetettiin siellä ja sitten tuli toi siirto, kun Rajakoulu siirtyi Immolaan. Siellä sitten jatkui rutiinit ja menot uuteen paikkaan soveltuviksi. Maastot olivat toisenlaiset. Mun kohdalle sattu hyvät ja mielenkiintoset, asialliset esimiehet, hän jatkaa.